Nyt ei puhuta kallioparkista vaan keskitetystä mallista. Ja sen vastapainosta, hajautetusta mallista. Ohops, nyt se tuli paljastettua kallioparkin vastustajien tiedoksi. Aletaankohan nyt markettien kulmilla kerätä nimiä keskitettyä mallia vastaan?
Oulun kaupungin keskustaa kehittävien työryhmien työn tuloksista julkistettiin pari viikkoa sitten väliraportti, joka sisältää erilaisia ehdotuksia ja vaihtoehtoja kaupungin rakentamiseksi nykyistä paremmaksi.
Kaikelle kansalle jaettavaksi tarkoitettu vihko oli selkeä, ymmärrettävä ja visuaalisesti onnistunut. Mikä kaupungin virkamiehille on tullut, että sitä ei ole tahallaan yritetty hämärtää insinöörikieliseksi harmaaksi tuhannen sivun paksuiseksi sepustukseksi, josta viisaimmatkaan eivät ymmärrä yhtään mitään? Voiko olla kyseessä todellinen halu nytkäyttää kaupungin kehitys kunnolla liikkeelle?
Syksyllä kallioparkki pantiin hautaan mutta kaivettiin yllättävän nopeasti sieltä ylös. Selvää tietysti oli jo puoli vuotta sitten, että jotakin keskustan tilanteelle täytyy tehdä. Kymmenen vuotta kestänyt vetkutus ei voi jatkua.
Keskitetty ratkaisu on ilman muuta parempi. Kustannuksissa ei ole hirveästi eroja siinä, rakennetaanko kaupunkiin useita maanalaisia parkkialueita eli niin sanottuja kansiparkkeja vai yksi iso keskitetty, syvemmälle peruskallioon tehtävä luolaparkki. Monelta osin keskitetty malli eli kallioparkki on edullisempi kuin hajautettu malli. Nimenomaan hinnan takia kallioparkkia vastustettiin.
Malleista lasketut lisärakentamismahdollisuudet osoittavat, että keskitetyn mallin kerrosalaneliöt ovat suuremmat. Eivät hirveän paljon, mutta sen verran, että sillä Oulun kokoisessa pienipinta-alaisessa kaupungissa on selvä merkitys.
Ydinkeskustaa uhkaa näivettyminen. Liike-elämä kuihtuu, ja uutta liiketoimintaa kaivataan kipeästi. Yritysten joukkopako parhailta liikepaikoilta pitää pysäyttää. Se onnistuu palauttamalla paikalle ihmiset ja kuhina sinne. Kortteleita pitää kasvattaa ylöspäin ja luoda mahdollisuuksia uudelle liiketoiminnalle. Maanalainen keskitetty parkkiluolasto luo hyvin nämä mahdollisuudet.
Toki sitä tekee myös hajautettu malli, mutta ei yhtä tehokkaasti. Monen erillisen kansiparkin järjestelmä näyttää kaaviokuvien mukaan käyttäjälle hankalammalta monine ajoramppeineen. Kolme vuotta sitten käyttöön tulleet keskustan liikennejärjestelyt opetteluttavat edelleen. Vielä enemmän töppäilyjä on luvassa hajautetun mallin pysäköintiratkaisuissa.
Keskitetty kallioparkki kaksine ramppeineen tuntuu selvältä. Kaikille kaupungin ulkopuolelta autonsa kanssa tulijoille ratkaisu on helppo: ajat parkkiin maan sisään ja nouset asioille ydinkeskustaan jaloittelemaan. Unelma autottomasta Oulun ydinkeskustasta on toteutunut.
Olipa ratkaisu loppusyksyllä kumpi tahansa, maanalaiset pysäköintitilat vaativat kovasti rakentamista. Kun kansiparkkeja tehdään avolouhoksina, kaupunkikuva on pitkään niissä paikoissa sotkuinen. Kallion sisään tehtävän yhden tilan rakennustyöt eivät häirinne yhtä kovasti.
Ajatus autottomasta keskustasta ilman minkäänlaista ratkaisua, eli nykytilanteen jatkuminen, jäisi pelkäksi unelmaksi. Suomalainen ja oululainen on sellainen, että hän ei turhia askelia normaalielämässä ota vaikka harrastaisi maratoneja. Autolla on päästävä lähelle, vaikka siihen menisi koko päivä pörrätessä parkkipaikkaa päivystäen.
Yksi pointti tukee hajautettua mallia. Oulun keskustan kehittäminen ei tarkoita enää ydinkeskustan muutamaa korttelia, vaan laajempaa aluetta torinrannan, rautatieaseman, Hupisaarten ja Heinäpään väliltä. Ajatus on kannatettava. Se on yksi tie tuppukylästä varsinaiseksi kunnon kaupungiksi.
Kun tuntee ihmisten laiskuuden kävellä, kallioparkin uumenista voi olla monille turhan pitkä matka matkakeskuksen liikekeskukseen tai uuteen kukoistukseen nostettuun Raksilaan. Hajautetun pysäköinnin mahdollisuudet voisivat olla tässä suhteessa paremmat.
Raportti elinvoimaisesta kaupunkikeskustasta sisältää monta hyvää ideaa. Jos puoletkaan niistä toteutuu, pitkällä ollaan.