Oululaisopiskelijat Veli-Matti Viippola ,23, ja Otto Leskinen ,25, odottelevat ystäviään Oulun keskipisteessä. Se on nimittäin Sokos-aukio Rotuaarilla. Pallo taas on aukion keskipiste.
Epäilijöille tiedoksi, että keskipisteen paikalle on virallinen vahvistus. "Jaa'a. Sitähän on ihan tutkittukin joskus muinoin. Itse kokisin, että se on siinä pallolla Sokoksen aukiolla", sanoo kaupungin yleiskaava-arkkitehti Kristiina Anttonen.
"Minulle keskipiste on tämä paikka. Asuin ennen tuossa sinisessä talossa", sanoo Viippola Rotuaarilla ja viittaa kädellään selkänsä taakse.
Otto Leskinen on samaa mieltä, mutta seurueeseen myöhemmin liittyvä velipoika Mikko Leskinen ei hyväksi virallista mielipidettä, vaan viittilöi Oulun keskipistettä Heinäpään suuntaan.
"Vähän tuolla päin. Reggaebaarin ja kodin välillä sopivasti."
Entä miten Oulun keskusta rajautuu?
"Rannan ja aseman väli", arvioi työhaastatteluun Ouluun pistäytynyt Kuopiossa asuva Jenny Kurkinen. Entisenä kajaanilaisena hänen Oulu-tuntemuksensa perustuu 90-luvun ostosreissuihin.
"Kirkolta tuonne päin ei löydy mitään", Kurkinen viittilöi Rotuaarilla patiolta käsin. "Tuolla se ei ainakaan ole", vaihtuu suunta kohti Heinäpäätä. Kurkinen ja toinen entinen kajaanilainen, Henna Räty ovat yhtä mieltä siitä, että keskusta on aika pieni.
Useita keskustoja
"Hyviä rajoja ja tuntomerkkejä ovat meri/torinranta, rautatieasema/rata ja vastaavasti Tuiran sillat, kirkon torni ja Rotuaari. Siihenhän se Oulun keskusta rajautuu, näiden maamerkkien alueelle", kommentoi Kaleva Plussan Juttutuvalla nimimerkki SJ.
"Riippuu varmaan vähän keneltä kysytään", aprikoi yleiskaava-arkkitehti Kristiina Anttonen.
Keskustan voi rajata usealla tavalla. Keskusta -nimistä kaupunginosaa ei ole olemassakaan. Suurkeskustaan lasketaan 12 kaupunginosaa. Pienin vaihtoehto on liikekeskusta, johon rajautuvat Torikadun, Saaristonkadun, Uusikadun ja Hallituskadun sisään jäävät korttelit.
"Voisin sanoa, että se on yleiskaavassa rajattu keskustatoimintojen alue", Anttonen päättää.
Keskustoiminnoiksi tosin lasketaan rautatien eteläpuolen niemekkeinä Pohjankartano ja Raksilan marketit, joita harva oululainen enää pitää keskustaan kuuluvina. Muutoin Heikinkatu, Nummikatu ja Aleksanterinkatu kuulostavat rajoina järkeviltä.
Suunnistus muuttuu kaupungin mukana
Tuore oululainen tuskin osaisi hypätä pois onnikasta Femilan tai Kelan pysäkeillä. Kaupunki muuttuu ja uudet tulokkaat suunnistavat uusien nimien mukaan, vaikka palijasjalakaset pysyttelevät entisissä.
Femilan pysäkki tarkoittaa Anttilan kulmalla Saaristonkadun bussipysäkkiä. Talossa toimi 1970-80-luvulla tavaratalo Femila, jossa myytiin naisten ja nuorten vaatteita. Kelan pysäkki on taas nykyinen Anttilan pysäkki Isokadulla. Vuosikymmeniä sitten paikalle rakennettiin talo kauppias Lauri Kelan liikettä varten.
Kaleva Plussan Juttutuvassa keskusteltiin reilun viikon ajan vilkkaasti Oulun maamerkeistä. Rotuaarin pallo selvisi ylimääräiseksi ykköseksi, toripolliisi pärjäsi myös hyvin. Stockmann on nopeasti muodostunut suosituksi tärskypaikaksi.
Pekurin kulma on nuorempien suussa muuttunut nopeasti Mäkkärin kulmaksi. Pysyviä perusmaamerkkejä ovat juna-asema, alikulkukäytävät, tuomiokirkko ja vesitornit. Tietomaan vesitorni on se vanha ja Intiön uusi.
Kauas näkyvien maamerkkien nimet leviävät hitaasti uusien oululaisten tietoon. Harva tulokas hahmottaa klubitalon Otto Karhin, siis letkunpuiston, reunustalle Uusikadulle. Seinässä sentään lukee Suomalainen klubi. Puiston toisella kulmalla Valkealinna-nimestä muistuttaa optikkoliikkeen nimi.
Kuka muistaa Dokunin?
Kinokopin Formian kulman takana tietävät kaikki, mutta perioululaiset puhuvat edelleen Dokunin grillistä. Samalla paikalla olleesta vanhasta grillistä kävi eräs Mauritiukselta kotoisin oleva oululaissyntyisen vaimonsa kanssa Albertinkadulla käyskennellyt mies hakemassa veitsen, jolla sitten tappoi vaimonsa kadulle.
Talojen ja pysäkkien nimet syntyvät milloin mistäkin. Sammakkotalon edessä on sammakkopatsas, joka ilmaantui samaan aikaan 1980-luvulla, kun rakennuksesta saneerattiin Keskustan terveysasema. Alun perin talo on rakennettu ennen sotia kansakouluksi. Sota aikana siinä toimi muun muassa sotilassairaala. Asiasta on kertonut muun muassa Kalle Päätalo Iijoki-sarjassaan.
