Maailmantalous on taas kerran käymässä läpi hankalaa vaihetta. Kansainvälinen valuuttarahasto tuli tammikuussa ulos päivitetyllä ennusteellaan, joka oli hivenen syksyllä julkaistua alakuloisempi. Mistään suurista korjauksista ei kuitenkaan ollut kysymys.
Ennusteita lukiessa on usein tärkeämpää kiinnittää huomiota riskiarvioihin kuin kasvulukujen kymmenysosiin.
Valuuttarahasto nosti tammikuun raportissaan esille kolme siirtymäprosessia, jotka tuovat riskejä maailmantaloudelle.
Ensimmäinen on Kiinan talouskasvun hidastuminen ja kasvun rakenteen muuttuminen.
Toinen on raaka-aineiden ja erityisesti öljyn maailmanmarkkinahintojen aleneminen.
Kolmas on Yhdysvaltain rahapolitiikan asteittainen kiristyminen.
Kiinan kasvun hidastuminen on ollut odotettua.
Muissakin aikanaan nopeasti kasvaneissa Aasian maissa, kuten Japanissa ja Koreassa, kasvu hidastui siinä vaiheessa, kun ne olivat saavuttaneet sen elintason, johon Kiina on nyt päässyt. Yksi ja sama kasvumalli ei kanna vuosikymmeniä.
Kiina on nyt siirtymässä investointeihin ja teollisuustuotantoon painottuneesta kasvusta kohti yksityisen kulutuksen ja palveluiden luomaa kasvua.
Juuri tätä kiinalaiset tarvitsevat. Sen seurauksena riippuvuus ulkomaankaupasta vähenee. Samalla raaka-aineita tarvitaan vähemmän. Bonuksena myös ilmaston saastuttaminen vähenee.
Siirtyminen kasvumallista toiseen aiheuttaa ongelmia sen takia, että Kiinan aikaisemman kasvumallin synnyttämästä kapasiteetista osa jää käyttämättä.
Rahoitusmarkkinoiden kannalta tämä on huolenaihe, koska kapasiteettia on rakennettu velalla. Ulkopuolisille se aiheuttaa harmia, kun maailmanmarkkinoille tulee terästä polkuhintaan.
Sosiaalista kitkaa puolestaan aiheuttaa se, että Kiinan kasvumallin muutos väistämättä parantaa joidenkin asemaa toisten kustannuksella.
Saavutetuista eduista ei missään haluta luopua.
Raaka-aineiden hintojen aleneminen on osittain Kiinan kasvun hidastumisen ja sen kasvumallin muutoksen seurausta.
Tämä on hyvä uutinen raaka-aineiden tuojille, mutta huono uutinen niiden tuottajille.
Normaalisti öljyn hinnan aleneminen on nostanut öljyntuojamaiden asukkaiden ostovoimaa, mikä piristänyt yksityistä kulutusta.
Öljyn tuottajamaiden kysyntään hinnan aleneminen on vaikuttanut vähemmän sen takia, että säästämisaste on niissä korkea, mikä on puskuroinut kysyntää.
Polttoaineiden halpeneminen on tälläkin kertaa piristänyt yksityistä kulutusta öljyntuojamaissa.
Yhdysvalloissa se on samalla vähentänyt investointeja liuskeöljyn tuotantoon, mistä syystä kokonaiskysynnän nousu jää pienemmäksi kuin joskus aikaisemmin öljyn hinnan alennuttua.
Monet öljyntuottajamaat ovat nyt taloudellisesti niin heikossa kunnossa, että kotimainen kysyntä on romahtanut öljytulojen vähen-
tyessä. Venäjä ja Venezuela ovat räikeimpiä esimerkkejä.
Rahoitusmarkkinoita raaka-aineiden hintojen lasku hermostuttaa sen takia, että korkeiden hintojen aikana niiden tuotantoon investoitiin paljon ja velkarahalla.
Nyt velanhoitokyky joutuu koetukselle, kun tuotannon hinta laskee ja velkarasitus nousee dollarin kallistuessa. Onhan merkittävä osa velasta otettu dollareissa.
Yhdysvaltain rahapolitiikan kiristymisen pitäisi olla hyvä uutinen. Se kertoo siitä, että maa on jättänyt finanssikriisin perinnön taakseen ja palaa normaaliin.
Rahoitusmarkkinat ovat kuitenkin olleet tämän vuoksi hermostuneita jo pitkään.
Ensin odotettiin, milloin kiristäminen alkaa. Kun se sitten viime joulukuussa alkoi, syntyi levottomuutta, miten käy valuuttakurssille.
Ongelma korostuu, kun muilla valuutta-alueilla rahapolitiikkaa joudutaan vielä keventämään.
Dollarin dominoivan aseman vuoksi Yhdysvaltojen rahapolitiikalla on aina merkittävä vaikutus muuhun maailmaan, halusi sitä tai ei.
Tällä kertaa Yhdysvaltojen rahapolitiikka lisää rahoituskriisin riskiä raaka-aineita tuottavissa nousevissa talouksissa.
Sitä lisää myös Kiinan kasvun hidastumisen ja kasvumallin muutoksen aiheuttama raaka-aineiden halpeneminen.
Viime vuosien tapahtumat osoittavat, miten keskinäisriippuvuuden maailmassa tapahtumat liittyvät toinen toisiinsa monimutkaisella ja joskus yllättävälläkin tavalla.
Tässä maailmassa vakauden ylläpitäminen kansallisen talouspolitiikan keinoin ei ole helppo tehtävä.
Tämä on viimeinen kolumnini Kalevan Vieras-sarjassa. Ensimmäinen ilmestyi syyskuussa 2001. Paljon on tapahtunut tänä aikana. Kiitokset lukijoille palautteesta.
Antti Suvanto on johtokunnan neuvonantaja Suomen Pankissa.