Suomalaiseksi sankariksi ei ylletä eikä haluta tekemällä epäinhimillisen pitkää työpäivää. Ainakin korkeasti koulutetussa keskiluokassa näyttää olevan nousussa käsitys siitä, että elämässä pitää olla muutakin kuin työ.
Koulutettuja kiusaa aikanälkä. Ajan puute rajoittaa heidän elämäänsä paljon enemmän kuin vaikkapa rahan puute tai velvollisuudet ja sitoumukset.
Tutkijat Raija Julkunen, Jouko Nätti ja Timo Anttila kertoivat tuoreessa Aikanyrjähdys-kirjassa, miten keskiluokka pärjää työn puristuksessa. Tutkimuksen käytettiin aineistona korkeakoulututkinnon suorittaneille tehtyä kyselyä, neljässä it-alan yrityksessä tehtyjä haastatteluja sekä lehtikirjoittelua. Kyselyyn saatiin vajaat 1 700 vastausta.
Todellisen ja ihanteellisena pidetyn työviikon ero oli kyselyssä keskimäärin yhden normaalin työpäivän mittainen eli 7—8 tuntia. Keskimääräinen viikkotyöaika oli naisilla 40 ja miehillä 43 tuntia, kun naiset pitivät toiveenaan 32:ta ja miehet 36:ta viikkotuntia.
Työaikaa venytti ennen muuta työn luonne ja haastavuus. Erityisesti naisilla ja julkisella sektorilla syynä olivat myös työn organisoinnin ongelmat, mm. huono johtaminen ja riittämätön henkilöstö. Uran ja menestyksen havittelu nousi vasta kolmanneksi tärkeimmäksi syyksi.