Turun linnan pidot ja muut keskiaikaiset linnanjuhlat antavat eksoottisia elämyksiä nykyihmiselle. Suomen linnanpidot olivat eteläeurooppalaisiin verrattuna vaatimattomia, mutta kyllä niissäkin tarjottiin monenlaista metsän ja veden riistaa, kinkkua, naudanselkää, kananmunia ja vehnäleipää.
Pitopöydissä kerskailtiin myös ulkomailta tuodulla sahramilla tai muskotilla. Jälkiruokapöytään kannettiin hunaja-leipävanukasta viinisiirapin kera tai makeaa riisi-mantelivanukasta. Leivonnainen ja lasillinen hyvää viiniä saattoivat myös päättää aterian.
Tallinnalaisen Olde Hansa -ravintolan perustajat Auri Hakomaa ja Jukka Blomqvist ovat perehtyneet keskiajan keittiöön ja tehneet yhdessä kirjan Keskiajan keittiön salaisuudet (Minerva 2006). Herkuttelevat herrat vierailevat selvästi mieluummin vallasväen keittiöissä kuin köyhän kansan kyökeissä, mutta toki ranskalaisperäinen Hanhicasoulette tai Räävelin (Tallinnan) rikkaan leipurin lihapata kuulostavat paremmalta kuin Köyhäin vihanneshäpeä.
Suomi oli keskiajalla köyhä ja syrjäinen maankolkka, jossa aatelisia ja muuta vallasväkeä oli vain nimeksi. 1200-luvulla koko Finningiassa ei ollut kuin yksi ainoa kaupunki, Turku. Keskiajan lopulla 1400-luvulla kaupunkeja oli sentään jo kuusi, kun Turun seuraan liittyivät Viipuri, Porvoo, Naantali, Rauma ja Ulvila. Rannikolle perustetut kaupungit yrittivät omissa puitteissaan kilpailla saksalaisten hansakauppiaiden kanssa, mutta saksalaiset olivat ylivoimaisia kauppamiehiä.
Tavallinen kansa eli ohrapuurolla ja leivällä
Ohrasta tai rukiista leivottu leipä tai haudutettu puuro pitivät rahvaan nälän loitolla. Tuore ja kuivattu kala sekä suolaliha olivat kansan ruokaa kuten myös lanttu, nauris, papu, kaali ja sipuli. Rahvaan puuro maistui hiukan toisenlaiselta kuin menestyneen kauppiaan tai kirkonmiehen.
Hyvin haudutettu, puoliksi maitoon puoliksi veteen keitetty tattaripuuro maistuu monesta herkulliselta. Kauppiasperheessä puuroon lisättiin savusilavaa tai kirnuvoita, ellei sitten keitetty oikein riisipuuroa. Kauppiaan äveriääseen riisipuuroon kuului mantelimaitoa, maitoa, sahramia, jauhettua inkivääriä, suolaa, sokeria, manteleita ja rusinoita.
"Tätä puuroa parhaimpiin astioihin ja niin arvollista makeaa valkoviiniä mihin nahkaisesta vyöpussista löytyy taalereita", resepti evästää. Keskiajalla makeat puurot kuuluivat puurojen tai alkuruokien joukkoon, mutta tämä puuro käy nykyisin jälkiruoasta.
Pakanain sipulinen papusoppa
(Resepti kirjasta Keskiajan keittiön salaisuudet)
250 g kuorittua ja viipaloitua keltasipulia
100 g pestyä ja viipaloitua purjoa
100 g kuivia valkopapuja
6 dl vettä
2 rkl oliiviöljyä
2 dl hyvää kanan- tai vasikanlientä
2 dl mantelimaitoa tai muuta suurustetta
1 dl valkoviiniä
suolaa
4 siivua paahdettua valkoista leipää (esim. sahrami-kuminanisuja halkaistuina)
Liota papuja haaleassa vedessä kolme tuntia. Valuta siivilässä. Pane pavut kattilaan ja hauduta vedessä puolikypsiksi. Valuta siivilässä. Kuullota sipuli- ja purjosuikaleet oliiviöljyssä kattilassa. Älä ruskista. Lisää liemi ja viini. Kiehauta. Lisää esikeitetyt pavut ja hauduta keittoa noin kolme tuntia välillä sekoittaen. Kun sipulit ovat hautuneet pehmeiksi ja makeiksi, lisää mantelimaito. Keitä vielä hetki ja tarkista maku. Pane paahdettu leipäsiivu tarjoiluastian pohjalle ja kaada kuuma keitto päälle.
Voit tarjoilla keiton myös koverretusta vaaleasta leivästä.
Resepti lienee toiminut laajalti tunnetun ranskalaisen sipulikeiton esi-isänä.
Mantelimaito
1dl kuorittuja manteleita
2 dl vettä, viiniä tai lientä
1 rkl maustesokeria
suolaa
valkoista kidesokeria maun mukaan
Purusta mantelit ja 1-2 tl vettä tasaiseksi massaksi ja laita massa suurehkoon kulhoon. Kiehauta vesi, sokeriseos ja suola. Kaada kiehuva seos mantelipurun päälle. Anna seistä 15 minuuttia. Jäähdytä. Jos mantelimaito ei ole tarpeeksi makeaa, lisää sokeria teelusikallinen kerrallaan kunnes maku miellyttää.
