Pinceaux de lumière, Musée national du Moyen Âge, Hotel de Cluny, Pariisi, 15.1. saakka.
Keskiajalla maalaustaide eli käsin tekstattujen hartauskirjojen uskomattoman taidokkaissa miniatyyreissä - ja lasimaalauksissa.
Goottilainen rakennustekniikka salli korkeat seinät ja suuret ikkunat, joiden värimosaiikin tarkoitus oli kertoa työn raskauttamille ihmispoloisille taivaan ihanuudesta.
Lyijypuitteet, joihin käsin maalatut lasinpalat istutettiin, loivat ääriviivat. Valo taas saa värit hehkumaan, hämärä kirkkosali muuttuu satumaiseksi, varsinkin jos aurinko vielä heittää värilliset täplät seinille ja lattialle.
Lasimaalaus kehitettiin 1100-luvulla Pariisin liepeillä, missä se erityisesti kukoisti, samoin Normandiassa. Ensin kirkoissa ja rikkaimpien aatelislinnojen kappeleissa, sitten myös luostareissa ja 1500-luvulla raatihuoneissa ja vauraissa porvariskodeissa.
Kirkoissa lasimaalaukset ovat korkealla, niiden yksityiskohtia ei hahmota. Clunyn näyttelyssä, vaikka onkin pieni, tekniikkaa pääsee tutkimaan läheltä, samoin grafiikanlehtiä ja miniatyyrejä joista maalarit ammensivat aiheita.
Aluksi lasit maalattiin käsin, myöhemmin käytettiin läpivärjättyä lasia, jolloin jälki oli vähemmän vivahteikasta.
Suosittelen kiihkeästi Clunyn museota muutenkin; uskovainen tai ei, sen kokoelmista löytää väkeviä teoksia, olihan keskiajan taide usein tyyliteltyä tai liikuttavasti "kömpelöä". Kokoelmiin kuuluu lasimaalaushuonekin. Ja kuuluisat gobeliinit Neito ja yksisarvinen.
Pariisissa on Notre Damen lisäksi, ja sen lähellä, huima lasimaalauskokonaisuus, Saint Chapelle, ehdoton matkakohde. Ikkunat tuntuvat yltävän taivaaseen saakka.
Montparparnasselta vain kolmen vartin junamatkan päässä on Chartresin katedraali, yksi gotiikan huomattavimmista, missä lasimaalaus saavutti huippunsa 1100-1200-luvulla.
