Pohjois-Suomi on nyt kaivostoiminnan kannalta kuumaa aluetta. Tiistaina päättyi tarjouksen jättöaika Kettukuusikon kultamalmialueen hyödyntämisestä Kittilän lähistöllä. Kauppa- ja teollisuusministeriö avaa tarjouskuoret tänään, aluetta pidettiin etukäteen erittäin kiinnostavana.
Kaivosylitarkastaja Krister Söderholm Kauppa- ja teollisuusministeriöstä kertoo, että Kittilä-Sodankylä-alue Keski-Lapissa on nyt todella vireää seutua.
"Se johtuu osaltaan siitä, että Pahtavaaran kultakaivos avattiin uudestaan. Kittilässä on iso Suurikuusikon esiintymä, jossa on tapahtunut edistystä. Omistussuhteet ovat muuttuneet niin, että nyt luullaan, että kaivos syntyy. Kettukuusikko on aika sopivassa paikassa näihin kahteen nähden", Söderholm sanoo.
Esiintymiä on löytynyt lisääkin. Polar Mining Oy on löytänyt uuden esiintymän Suurikuusikosta länteen.
"Sille alueelle on tullut uusia valtauksia ja firmoja. Siellä on ihan selvä kilpailutilanne", Söderholm sanoo.
Vuonna 1999 malminetsinnän volyymit olivat huipussaan. Sitten markkinat suorastaan romahtivat kansainvälisellä tasolla. Toiminta väheni kolmasosaan muutamassa vuodessa. Käänne ylöspäin alkoi näkyä viime vuonna ja on vahvistunut tänä vuonna.
"Nyt on uudestaan alettu etsiä voimakkaammin metalleja ja muita kaivannaisia."
Ulkomaiset yhtiöt vyöryneet Suomeen
Söderholmin mukaan Suomi on lisäksi ollut siinä mielessä poikkeus, että täällä varsinaista suurta romahdusta ei tapahtunut. "Kyllä meilläkin on nyt toiminta vilkastunut huomattavasti", hän sanoo. Rahaa on enemmän liikkeellä, varsinkin Kanadasta ja Australiasta on tullut uusia kaivosyrityksiä Suomeen. "Usein käy niin, että tulee ketjureaktio", Söderholm selittää.
Viime vuonna tapahtui suuri mullistus. "Tapahtui sellainen ihme, että nyt etsijät ovat lähes kokonaan ulkomaisia. Kaivoksiakin omistavat nykyään yhä useammin ulkomaiset yritykset. " 10-20 vuotta sitten lähinnä suomalaiset valtionyritykset etsivät ja louhivat malmia.
Myös sulatot ovat siirtyneet ulkomaille, ruotsalaisille. Nyt periaatteessa koko tuotantoketju on ulkomaisten käsissä. "Periaatteessa siihen voi liittyä uhkia. Esiintymiä ei kuitenkaan voi siirtää. Ne ovat siellä, mihin ne ovat kaksi miljardia vuotta sitten jääneet. Samoin sulatot pysyvä entisillä paikoillaan. Vaikka omistajat ovat vaihtuneet, samat suomalaiset niitä pyörittävät", Söderholm sanoo.
Yhtiöiden verotulot menevät tietysti suurimmaksi osaksi ulkomaille. Yhtiöt tosin monissa tapauksissa perustavat Suomeen tytäryhtiöitä hoitamaan asioita täällä. Esimerkiksi Pahtavaarassa Scan Miningilla on suomalainen tytäryhtiö, ja verotus menee osittain Suomen kautta.
Osaamista ja ammattitaitoa löytyy vielä Suomesta. Esimerkiksi Outokumpu päätti vasta jokin aika sitten luopua malmin etsinnästä. Söderholmin mukaan on olemassa riski, että Suomesta osaaminen häviää.
"Tällä hetkellä edelleen sekä etsintä, louhinta että sulatus tapahtuu lähes yksinomaan suomalaisin käsin. Pitkällä tähtäyksellä on tietysti olemassa uhka, että he tuovat omia asiantuntijoitaan maahan. Tämä on sellainen ala, että jos ei itse tee, ei kauan osaa."
Tutkimuksia
luvataan jatkaa
Söderholmin mukaan Kettukuusikossa on selvästi mahdollisuuksia. Sen asema on strategisesti hyvä, naapurustossa olevat yritykset saattavat olla kiinnostuneita. Naapurina on nyt jo toimiva kaivos ja toinen tulossa.
Kaivosaluetta koskevassa tarjouskilpailussa tärkein ja oleellisin asia on Söderholmin mukaan lupaus jatkotutkimuksista esimerkiksi seuraavan kolmen vuoden aikana. "Se johtaa siihen, että paikan päällä tehdään töitä. Ja siitä me olemme eniten kiinnostuneita, että työllistetään suomalaisia paikan päällä."
Tarjoukseen sisältyy yleensä tietty könttämaksu, joka ei Söderholmin mukaan ole merkittävä. Lisäksi siinä on tonnipohjainen louhintamaksu valtiolle, jos kaivostoiminta alkaa.
"Se on firmasta kiinni, kuinka paljon he näihin eri osasiin sijoittavat."
Söderholmin visiona on, että Keski-Lappiin syntyy merkittävä kullantuotantoalue. Muutaman vuoden päästä siellä on muutama kaivos ja työpaikkoja jonkin verran. Kaivokset toimivat ehkäpä kymmenisen vuotta, 20 vuotta on toiminta-ajaksi aika paljon.
Kaivoksia on Suomessa nelisenkymmentä. Melkein vuosittain avataan ja suljetaan jokin kaivos. Söderholmin mukaan kaivosten jäljiltä ympäristöön jää Pohjoismaissa aika vähän jälkiä, ympäristöasiat hoidetaan parhaiten maailmassa.
"Uusia puita ei saa hetkessä kasvamaan, mutta louhinnan jälkien kanssa pystyy hyvin elämään."
