Arkadianmäeltä pakenee tänä keväänä poikkeuksellisen paljon 40- ja 50-vuotiaita poliitikkoja, jotka haaveilevat uudesta ammatillisesta urasta.
Syyt ja selitykset eduskunnasta lähtöön ovat kirjavia, mutta niiden taustalta löytyy turhautumista omiin vaikutusmahdollisuuksiin ja väsymistä valtapeleihin. Politiikka koetaan myös liian kuluttavaksi.
Eduskuntaan rynnii samanaikaisesti joukko iäkkäämpiä ex-puoluejohtajia, jotka eivät tiedä, mitä muutakaan tekisivät.
Vilén arvostaa
kiertoa työelämässä
Kokoomuksen Jari Vilén pitää myönteisenä, että politiikkaan palaa henkilöitä, jotka ovat välillä tehneet toista uraa.
"Näkisin positiivisena asiana, että politiikan ja muuhun työelämän välillä tapahtuisi enemmänkin kiertoa. Poliitikon pitäisi pystyä luontevasti vaihtamaan uraa eri elämäntilanteessa", hän muistuttaa.
Vasemmistoliiton Anne Huotari halusi itse välttää niin sanotun tarrautumistaudin.
"Jos on liian pitkään eduskunnassa, niin syntyy helposti tilanne, että alkaa pitää kiinni kynsin hampain paikastaan. Se tauti alkaa ohjata liikaa omaa ajattelua. Kansalaisten kannattaisi miettiä, kuinka paljon pitkään edustajana olevat saavat oikeasti aikaiseksi", kolme kautta eduskunnassa ollut Huotari vihjaa.
"Eduskunta on sen verran hyvä ja houkutteleva työyhteisö, joten siellä on vaarana laitostua", Vilén myöntää.
Kurvinen vieroksuu
sivurekrytointeja
Kurvinen vieroksuu, että ehdokkaita otetaan puolueorganisaation ulkopuolelta.
"He eivät ole aiemmin tehneet työtä aatteen ja puolueen kannatuksen eteen."
Huotaria harmittaa hömppäjulkisuuden ja pinnallisuuden lisääntyminen politiikassa. "Puolueet haalivat julkkisehdokkaita, joilla ei ole mitään poliittista kokemusta."
Vilénin mukaan julkkisehdokkaat ovat usein kyvykkäitä kommunikoimaan ihmisten kanssa. Hän on huomannut, että julkkistaustainen kansanedustaja turhautuu päätöksenteon hitauteen muita nopeammin.
Poliitikko mielletään
yleisjulkkikseksi
Suvi-Anne Siimes luottaa, että ihmiset ajattelevat ihan omilla aivoillaan äänestyskopissa.
"Viime vaalien alla oli hirveä kohu julkkisehdokkaista, mutta ihmiset valitsivat ihan muita ihmisiä eduskuntaan. En usko, että ihmisten maailmankuva muodostuu iltapäivälehtien lööpeistä."
Vihreiden Ulla Anttilaa ottaa päähän politiikan käsittelyn pinnallistuminen julkisessa sanassa.
"Ihmiset mieltävät liian helposti poliitikon roolin yleisjulkkikseksi. Se, mitä tekee ja saa aikaiseksi ei ole merkitystä, vaan se, miten on julkisuudessa esillä tilanteissa, joilla ei ole taas mitään merkitystä poliittisessa päätöksenteossa", Anttila paheksuu.
Anne Huotari harmittelee, että eduskunnan todelliset puurtajat eivät pääse paljon julkisuuteen saavutuksineen.
"Meitä puurtajia haittaa se, että jotkut kansanedustajat aktiivisella tiedotepolitiikalla saavat julkisuutta", Huotari tunnustaa.
"Poliitikon on kuitenkin itse mietittävä, että skarppaa omaa viestiään, mikäli ei saa asioita julkisuuteen. On myös mietittävä toisia väyliä sanomansa julkistamiseen", vasemmistoliiton ex-puheenjohtaja Siimes neuvoo.
Kurvisen mukaan työstä saa kiitosta niiltä, joihin tulokset vaikuttavat.
"Ei sillä ole väliä, että kiitokset eivät tule aina lehtien palstoille."