Kolmas Euroopan naisteatterifestivaali käynnistyy Torniossa ja Haaparannalla vajaan viikon kuluttua torstaina ennen puolta päivää. Avajaiset ovat Tornion Teatteri-Asemalla.
Tämänkertaiselle festivaalille lähetti hakemuksensa vajaa 40 teatteria. Lisäksi hakuajan jälkeen tuli vielä parikymmentä yhteydenottoa.
Tornioon odotetaan saapuvan noin 80 teatterintekijää kuudesta Euroopan maasta: Ruotsista, Norjasta, Tshekin tasavallasta, Itävallasta ja Turkista. Festivaalin aikana Torniossa ja Haaparannalla on 24 teatteriesitystä: puhe-, tanssi- ja katuteatteria sekä performansseja.
Tanssiteatteria ja Itävallasta seitsikko
Yhtään huonoa esitystä ei videokatselmuksen jälkeen jätetty pois, kiittävät festivaalijärjestäjät hakijoita. Mutta johonkin raja piti vetää ja nyt se laitettiin siihen, että lavalla esiintyy isoissa rooleissa ainoastaan naisia.
Karsinnassa juhlien ulkopuolelle jäi todella korkeatasoisia teatteriesityksiä, valittelee Anne Järvinen muistellessaan videolta näkemäänsä liettualaisten musiikkiproduktiota Maria Callaksesta.
Festivaali on nyt todella avautumassa Keski-Eurooppaan. Oikeastaan tämän vuoden tapahtuma on Itävallan naisteatteritekijöiden esittely.
Itävaltalaisia ryhmiä saapuu Tornioon peräti seitsemän. Lisäksi sunnuntaiaamun keskustelutilaisuudessa teatterijohtaja ja tutkija Barbara Klein Wienistä kertoo maansa teatterista.
Toiseksi teemaksi on muodostunut tänä vuonna tanssi. Tanssiteatteriesitysten suuren määrän vuoksi festivaalin raadissa istuukin muhoslainen tanssija-koreografi Maikki Hauru. Tuottaja Ingeborg Spiik Tukholman Riksteatterista ja näyttelijä Pirjo Leppänen Rovaniemen teatterista olivat mukana kokonaisuutta hahmottamassa jo edelliselläkin kerralla vuonna 2001.
Syntyi halusta nähdä toisia
Euroopan naisteatterifestivaali-idea syntyi , kun Perämeren rannan teatterintekijöillä oli vimmattu tarve nähdä muutakin kuin oman alueen teatterituotantoja.
Järjestäkää oma festivaali, kehotti näyttelijä ja opettaja Pauli Mahlamäki aikanaan kolmea Elämyseukkoa eli Anne Järvistä, Katariina Saloa ja Merja Ruthia, kun nämä kaipailivat nähdä toisten naisten teatteria.
Lähetimme ensimmäisen kutsun pohjoismaisille kansallisille teatteriliitoille ja kuvittelimme, että hyvä jos saamme viisi esitystä, muistelee Salo.
Yllätys oli, että kyselyjä tuli runsain mitoin ja että naisteatterin tekijöitä onkin niin paljon, lisää Ruth ja painottaa, että Tornion festivaali haluavat olla mahdollisuus ja paikka, jossa naiset voivat kokoontua yhteen ja luoda kontakteja.
Vuoden 2001 festivaali oli ensimmäinen koko Euroopan laajuinen. Sen tuloksena tällä hetkellä esimerkiksi Turkissa esitetään islantilaista naisteatteria, lausahtaa Salo ylpeänä.
Nainen tekee eri tavalla
Euroopan naisteatterifestivaalin järjestäjät eivät ole kovasti painottaneet teatterin tekemisen feminististä näkökulmaa.
Ei sellaiseen pohdintaan ole talkoovoimin toimivalla organisaatiolla aikaakaan, miettivät naiset. Mutta jo samassa pohdinta onkin täydessä käynnissä.
Ruthin mielestä naisten ongelmat ovat naisille ominaisia myös teatterintekijöinä. Kyllä perhe ja huono omatunto äitinä vaivaavat nimenomaan teatterin tekijänaista, eivät miestä.
Teknikko Ruth on myös ihmetellyt, että naisteatterifestivaalillakin hänen vastaansa on tullut vain yksi naispuolinen teknikko, tämäkin suomalainen.
Naisille kirjoitettuja tekstejä on vieläkin hyvin vähän, muistuttaa Järvinen. Kirjoittajat ovat yleensä miehiä. Ja monet naisten työt ovat pieniä produktioita.
Nainen tekee asioita eri lailla, pohtii Salo ja kiteyttää identiteettilauseeksi: meillä ei ole putkiaivoja.
Naisten sitoutuminen, sitkeys ja monen asian yhtäaikainen tekeminen tekevät mahdolliseksi myös sisällöllisesti suuren festivaalin valmistamisen.
Me harjoittelemme oman tilan ottamista, sanovat Elämyseukot ja valmistautuvat luottavaisin mielin festivaaliin, joka tunnetaan maailmalla jo kohtuullisen hyvin. Kiitos muun muassa edellisten juhlien saaman Vuoden Valopilkku -kunniakirjan.
Tarvetta polkupyörille
Naisteatterifestivaalien budjetti on joustava. Taloudellinen tilanne on aikaisempaa paljon parempi. Vaikka opetusministeriön avustus jäi edelleen saamatta, avustuksia on tippunut mukavasti eri lähteistä: Tornion kaupungilta, Suomen Kulttuurirahastolta, Kordelinin säätiöltä, Torniolaakson neuvostolta, Norrbottenin maakäräjiltä ja Lapin taidetoimikunnalta.
Juhlat lepäävät kuitenkin talkoohengen päällä. Se takaa intiimin ja läheisen hengen sekä järjestäjien, yleisön että vieraiden kesken.
Järjestelyjen viime tohinassa kerätään festivaalivieraiden käyttöön polkupyöriä ja -kypäriä. Lainatkaa meille, niin naisteatterilaisen matka Teatteri-Asemalta Folkets Husetille helpottuu, toivoo järjestäjien puolesta Merja Ruth.