Veikko Sinisalo (1926 - 2003) on niitä lausujia, jotka ovat osanneet valita itselleen ja ilmaisutekniikalleen sopivat tekstit. Se tarkoittaa dramaattisia romaanikatkelmia ja monologeja, joissa on esittäjälle tärkeä sanoma. Kuinka ajankohtainen onkaan jakso "Kuka aiheutti pula-ajan?" Lauri Viidan Moreenista! Sen toivoisi jokaisen uusliberalismin evankeliumin julistajan kuuntelevan juuri Sinisalon ironiaa tihkuvana esityksenä!
Sinisalo on myös ensimmäisiä lausujia, joka uskalsi ottaa ohjelmistoonsa historiamme kipeitä kohtia, kuten kansalaissotaa, käsittelevää sanataidetta.
Äskettäin julkaistu kaksois-cd on täydennetty 1990-luvun alun cd-levystä. Kooste on tehty taiteilijan kirjallisista lp-levyistä lähinnä 1960- ja 70-luvuilta, ja nuo levytykset pohjasivat taas hänen monodraama-ohjelmiinsa, jotka tulivat suomalaisille tutuiksi pienimpiä peräkyliä myöten.
Sinisalo on omimmillaan tulisen tai humoristisen dramaattisissa teksteissä, joissa hänen huikea, lähes virtuoosimainen tulkintansa pääsee oikeuksiinsa. Hänellä on kyky draamallistaa lyhytkin repliikki keskellä eeppistä kerrontaa ja hän tekee sen niin elävästi, että kuulija on heti keskellä tapahtumain sähinää. Tämä ei totisesti ole mitään minimalistisen ilmaisun taidetta Suomen nykyisen radioteatterin tyyliin.
Sen sijaan lyyrisissä runoissa, jopa eräissä Viljo Kajavan Tampereen runoissa, ilmaisu alkaa vaarallisesti lähentyä mitä tavanomaisinta lausuntaa, joka ei lähde tekstistä vaan pohjautuu kliseiselle ja maneerimaiselle äänenkäytölle.
Äänitteen dramaturgia on Simo Konsalan, ja se rytmittää taidokkaasti runon ja proosan; mukana on myös Sinisalon lauluesityksiä, jotka nivoutuvat kokonaisuuteen erinomaisesti. Paitsi Linnan ja Kiannon proosaa se sisältää myös mm. Jylhän ja Saarikosken lyriikkaa. Ja kerrankin on tehty kirjallinen levy, jonka bibliografisissa tiedoissa ei ole moittimista.
Tallenteen esittelyvihkosessa on myös Kaisu Mikkolan katsaus Sinisalon lausuntataiteeseen erityisesti nyt kuultaviksi tarjottujen tekstien osalta. "Työväenliikkeen piiristä lähtenyt taiteilija siirsi elitistiseksi sodan jälkeisinä vuosina kaventuneen taiteenalan salongeista koko kansan yhteiseksi omaisuudeksi", Mikkola kirjoittaa.
Muistolevy olisi voitu ehkä tehdä toisinkin: Sinisalon uran viimeiset huiput, Kiven ja Platonin teokset (sikäli kuin tallenteita on), olisivat laajentaneet kuvaa harvinaisen monipuolisesta taiteilijastamme. Mutta käsillä oleva kokonaisuus on mitä tyylikkäin, ja siinä on juuri se ohjelmisto, josta Sinisalo parhaiten tunnetaan ja muistetaan.
Koska muiden merkittävimpien lausujiemme (Ahosen, Erosen, Majapuron, Tikkasen jne.) äänitteet Majapuron satulevyjä lukuun ottamatta ovat ajat sitten loppuunmyydyillä vinyyleillä - jos sielläkään - niiden cd:lle siirtäminen olisi ensiarvoisen tärkeää. Soisin sen tehtävän mieluummin ante kuin post mortem.