Parlamentaarinen istumajärjestys on nakannut minut istumaan keskelle eduskunnan istuntosalia. Nyt oppositiorintamassa olen siinäkin keskellä -- omista oikealle ja keskustasta vasemmalle.
Ja olen siis tietenkin keskellä oppositiopolitiikkaa. Oppositio tarkoittaa myös "vastapäätä istujaa".
Poliittisesti opposition ei ole tarkoitus olla vastavoima vaan vaihtoehto. Ehkä vastavoimakin, mutta painokkaampaa ja arvokkaampaa on esittää kulloisellekin politiikalle toimiva vaihtoehto, kun tilanne niin vaatii.
Oppositiossa istuu nyt kaksi poliittisen keskustan puoluetta ja poliittinen keskusta lienee suurempi kuin aikoihin. Muuten, vuonna 2008 puoluejohtaja Urpilainen linjasi SDP:n olevan osa vahvaa poliittista keskustaa.
Minkään puolueen suuruus ei saa olla itseisarvo sinänsä, täytyy olla myös sanottavaa. Totta kai herra d´Hondt laskee paikkoja puolestamme vaalien jälkeen, mutta silti; poliittinen ohjelma on tärkein. Jos olisin puolueen suuruutta miettinyt politiikkaan ryhtyessäni, en olisi liittynyt 1,7 %:n kannatuksen puolueeseen.
Toinen oppositiopuolue -- Suomen Keskusta -- menetti ääniään pitkän hallitusrupeaman seurauksena ja taisi joutua aatteellisesti kokoomuksen apupuolueeksi, joutuen niin sanotusti kölin alta vedetyksi. Nyt kuitenkin me perussuomalaiset olemme keskustan kanssa oppositiossa.
On ryhdyttävä tekemään terävää, mutta vastuullista oppositiopolitiikkaa.
Se, kumpi on johtava oppositiopuolue, ei ole mielestäni relevantti kysymys kuten ei täysin puolueen kokokaan. Jos oppositio ei pääse yhteisymmärrykseen, seurauksena on heikko oppositiorintama ja löysä oppositiopolitiikka. Niin on, jos siltä näyttää. Tulee kuitenkin mieleen, että mitäköhän apupuolueen virkaa siinä sitten toimitetaan.
Vaihtoehto hallitukselle tarkoittaa asioiden tarkastelua puoluepoliittisesta näkökulmasta ja vaalilupauksista käsin, se on arvolatautunutta keskustelua. Hallituksen tulee vastata opposition kysymyksiin, kyselytunneilla haastetaan hallitus vastaamaan lakiesityksistään. Politiikka vaatii jatkuvaa keskustelua, olemme avoimessa demokratiassa.
Oppositio ei saa langeta helppoon eikä halpaan, eikä uskoa syytettä populismista, kun se nakataan eteen. Vaikka tämä vaikuttaa dramaattiselta, olen kiitollinen siitä, että Suomessa opposition edustajilla ja hallitusrintamalla ei ole aseellisia konflikteja, kuten joissakin maissa tälläkin hetkellä on.
Pohjustetaanpa oppositiopolitiikalla tulevia vaalejakin ja ainahan jotkut vaalit ovat tulossa, presidentinvaalit kolkuttavat ovelle ja reilun vuoden kuluttua ovat kunnallisvaalit.
On myös asioita, joiden ajamiseen ei riitä neljä vuotta. Vaikken olisi seuraavassa eduskunnassa, ajan mielelläni sitäkin laivaa, joka kääntyy hitaasti.
Hallitusohjelmaa minun on kiittäminen siinä, että se otti ohjelmaan hankintalain soveltamisen rajaamisen vammaisten, vanhusten ja lasten palveluissa. On hyvä, että julkisen kilpailutuksen puutteet tunnustetaan.
Vastikään Kaleva uutisoi Pudasjärven jätekuljetusten ongelmia. En moiti kaupungin päätöstä, kunnat ja kaupungit ovat olleet hankalassa välikädessä hankintalain kanssa. Ehkä tämä ynnä tuleva hallituskausi tuo lisää kehitystä lain soveltamiseen.
Keskustan puoluesihteeri vakuutteli keskustan olevan johtava oppositiopuolue, koska heidän kansanedustajansa ovat istuneet kauemmin eduskunnassa ja heillä on ministerivuosia enemmän. Onko tästä lyhyt matka myös poliittisiin virkanimityksiin -- yleisesti ottaen?
En käy edellä mainituista luvuista kiistelemään, vaan teen töitä. Jätin kesätauon alla ensimmäisen kirjallisen kysymykseni. Pelkkä eduskunnassa istuminen ei riitä kertomaan parlamentaarisesta kokemuksesta.
Minulta on usein tiedusteltu, että "mitä sinä sinne oppositioon menet räksyttämään?" En menekään. Minulla on opposition edustajana myös kaksi valiokuntapaikkaa, jotka ovat minulle arvokkaita tehtäviä.
Hallituspuolueet ovat kyllä jo "räksyttäneet" minulle tai lähinnä edustamalleni puolueelle. Että pata Mattilaa soimaa ja niin edelleen.