Kesätyö No­kial­la toi Marcos Katzin Ouluun yli 30 vuotta sitten – lem­pi­paik­ka Ai­no­lan­puis­to näkyy usein va­lo­ku­vauk­sen har­ras­ta­jan kuvissa

Marcos Katz on pitkän linjan valokuvauksen harrastaja, joka on nyt koonnut ensimmäisen oman näyttelynsä.

-
Kuva: Ester van Dam

Puun oksistosta roikkuvat kahdet jalat lenkkitossuissaan. Vanha pariskunta kulkee käsi kädessä mäkeä alas. Ne ovat valokuvia Lovers-nimisessä näyttelyssä, johon kuvat on ottanut Marcos Katz.

Marcos Katz on pitkän linjan valokuvauksen harrastaja, joka on nyt koonnut ensimmäisen oman näyttelynsä. Kuvat ovat esillä loppiaiseen saakka Valveella Pohjoisen valokuvakeskuksen aulagalleriassa.

– Halusin tuoda esille tilanteita, joissa rakastavaiset näyttävät tunteitaan julkisella paikalla. Valitsin erilaisia kuvia, joissakin on huumoria ja joissakin vakavia tunteita. Kuvissa on eri-ikäisiä ihmisiä.

Katz pitää mustavalkokuvauksesta. Kun värit puuttuvat, kuva pelkistyy ja viesti on muissa asioissa. Hän on kuvannut tätä aihepiiriä jo kymmenen vuotta.

– Tärkeää on tilanne ja tunne. Kun kuvauspaikka voidaan tunnistaa, se pistää ajattelemaan. Rakastavaiset eivät voi näyttää tunteitaan samalla tavalla eri kulttuureissa.

– Iranissa ei voi olla käsi kädessä, jos ei ole naimisissa. Aasiassa joissakin paikoissa ei voida näyttää tunteita, joissakin voidaan.

Marcos Katz on kotoisin Argentiinasta, jossa hän jo nuorena aloitti valokuvauksen. Oulussa hän on asunut yli kolmekymmentä vuotta. Kesätyöstä Nokialla alkanut reissu on muuttunut professorin uraksi langattoman tiedonsiirron parissa.

Näyttelyn kuvat ovat peräisin yli kymmenestä eri kaupungista ympäri maailmaa. Ne on otettu niin, etteivät kohteen ole tienneet, että heitä kuvataan. Katz ei ole pyytänyt ketään poseeraamaan.

– Ihmisten kuvaaminen on erilaista kuin luonnon kuvaaminen. En halua, että he huomaavat ja alkavat poseerata. Pitää itse keksiä, miten lähestyä ja miten ottaa kuva.

– Tilanne voi olla upea, mutta ehkä en ehdi kuvata, ehkä en uskalla tai tilanne menee liian nopeasti ohi. Näyttelyssä on kuvia, joissa fokus ei ole ihan tarkka, mutta silti valitsin ne. Tunnelma on tärkein.

Katz kertoo, että hänen taktiikkansa on katsoa muka jotain takana olevaa tai jotain muuta ja sitten vain äkkiä ottaa kuva. Hän matkustaa paljon työnsä puolesta ja tutustuu uusiin kaupunkeihin kameran kanssa.

– Kokeilemalla päivän pari oppii kirjoittamattomat säännöt. Jos olen uudessa paikassa, aloitan olemalla hyvin ujo kameran kanssa. Joissakin maissa ei pidetä siitä, että kuvataan ja joissakin maissa antaudutaan helposti kuvattavaksi.

Oulussa Katzin lempipaikka on Ainolanpuisto. Se tulee ilmi hänen somessa julkaisemistaan kuvista.

– Joka päivä käyn siellä ja seuraan asioita. Puistolla on niin paljon annettavaa kaupunkilaisille.

Katz ei hae tai rakenna kuvaustilanteita. Hänen taktiikkansa on lähteä lenkille kameran kanssa.

– En etsi kohteita, ne tulevat minun eteen. Joku asia, yksityiskohta tai maisema pysähdyttää minut. Yhtäkkiä huomaan, että joku asia puhuttelee minua.

Katzin kuviin voi törmätä lukijakuvissa. Hän esittelee mielellään muille kohteita, joissa on jotain hauskaa tai oivallusta vaativaa.

– Lukijakuvat ovat tapa osallistua kaupungin elämään. Joku saattaa ilahtua tai saada päivän naurut.

Katz on viihtynyt Oulussa. Vasta täällä luonto tuli hänelle tärkeäksi. Hän huomasi, miten luontevasti suomalaiset suhtautuvat luontoon, ja sen myötä löysi oman luontosuhteensa.

Lovers-näyttely on esillä Valveella Pohjoisen valokuvakeskuksen Kuukauden kuvissa 6. tammikuuta saakka.