Oululaiset sisarukset Milena ja Milla Räihä jonottivat Oulun ylioppilasteatterin näytökseen torstai-iltana. Hietasaaren ponipihalla toimivassa kesäteatterissa nähdään tänä vuonna näytelmä Heinähattu, Vilttitossu ja Littioisten riiviö.
Heinähattu ja Vilttitossu ovat Räihän sisaruksille ennestään tuttuja, sillä heidän elämäänsä on tullut katsotuksi kotona filmiltä.
Milena ja Milla tulivat teatteriin tätinsä Kirsi Portaankorvan seurassa. Oslosta Ouluun lomalle saapunut Portaankorva toteaa, että teatterissa tulee käytyä aika harvoin.
"Tänne tuli lähdettyä, kun mietin, että jotakin kivaa pitää tyttöjen kanssa tehdä. Lisäksi tytöt olivat kehuneet, että Heinähattu ja Vilttitossu ovat hauskoja", Portaankorva kertoo.
Jopa buumia ilmassa
Kesäteatteria on Oulussa tarjolla tänä vuonna runsaasti. Katsoja voi valita samana päivänä viidenkin esityksen väliltä. "Kesäteatteria vaikuttaa nyt tekevän ennätysmäärä ryhmiä", toteaa kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Kyösti Oikarinen.
Ylioppilasteatterin sihteerillä Ilkka Mikkosella on samanlainen tuntuma. "Jopa buumia on ilmassa. En tiedä, pääsevätkö kaikki ryhmät yleisötavoitteisiinsa. Meidän näytelmämme erottuu, koska se on suunnattu lapsille."
Heinähattuun ja Vilttitossuun päädyttiin pitkälti sen tunnettavuuden vuoksi. "Näytelmä on lunastanut odotukset. Se on mennyt täysille katsomoille", Mikkola iloitsee. Hietasaaren Ponipihan penkeille on kivunnut keskimäärin 170 ihmistä illassa.
Komediat hallitsevat
Ohjelmistoja hallitsevat niin Oulussa kuin valtakunnallisestikin komediat ja tutut suomalaiset näytelmät. "Kesä on perinteisesti ainoa kerta, kun mies viedään teatteriin. Silloin tehdään helposti varmalta tuntuva valinta", arvioi ohjaaja Janne Kuustie. Hän ohjasi Nukun Sisäkesäteatteriin perinteisestä poikkeavamman jännärin Hirsipuumies.
Näytelmän viimeinen esitys on perjantaina. Produktio on ollut miltei täysin ammattilaisista koostuvalle ryhmälle lomaa rutiineista. "Meillä on käytännössä nollabudjetti. Ilman tukia tekee myös ilman taloudellisia paineita. Meille 25 katsojaa illassa on hyvä keskiarvo", Kuustie kertoo.
Ylioppilasteatterille kesällä esitetty lastennäytelmä on taloudellisesti merkittävä. "Se on harrastajaporukallemme vuoden varma kannattava tuotanto, joka mahdollistaa syksyn kokeellisemmat projektit", Mikkonen valottaa.
Opiskelijoillekin suurin syy tehdä kesäteatteria on kuitenkin intohimo. Ennen ensi-iltaa harjoituksia oli kuukauden verran. Palkkaa saa vain ohjaaja.
Teatterit kokevat lisääntyvän kilpailun lähinnä kaikille positiivista nostetta tuovana ilmiönä. "Hyvä, että vaihtoehtoja riittää", Kuustie näkee.
Kesäteatteri kuuluu suomalaiseen kesäkulttuuriin vankkumattomasti. "Parhaimmillaan mukavat kokemukset kesältä tuovat uusia harrastajia syksyllä kaupunginteatteriin", Kyösti Oikarinen toivoo.