Iin Rantakestilään viime kesänä nousseisiin emokalasäiliöihin on varastoitu heinäkuussa satakunta kiloa varhaiskypsää siikaa. Nyt syksyllä kalat on lypsetty ja mäti haudutetaan vieressä olevassa laitoksessa.
"Liki sukupuuttoon kuollut kesäsiikakanta pitää saada elpymään", sanoo Iin kalanhoitokunnan puheenjohtaja Risto Tolonen. Voimalaitosrakentamisesta johtuvat velvoiteistutukset ja kalanhoitokunnan poikastuotanto ovat keskittyneet aikaisemmin luontaisesti syyssiikaan.
Kun syyssiiat nousevat jokeen lisääntymisen kiilto silmissään, ovat kaikki paikat täynnä kalaa. Hinta on halpaa ja markkinat tukossa.
Siian kellon kääntäminen ei ole mikään yksinkertainen juttu. Hormonit jylläävät samalla tavalla joka vuosi; syyssiika etsii kaveria syksyllä ja kesäsiika kesällä.
Vaikka vaellussiika ei ole niin jokiuskollinen kuin lohi, ei Tornionjoen kesäsiikojen mädin käyttö Iijoen kalakantaan onnistu, uskoo Tolonen.
Rahaa kului Rantakestilän rakennelmiin 50 000 euroa. Kukkaronnyörejään raotteli myös EU ja voimayhtiö.
Kalastajat haluaisivat kesäsiian säilyttämiseen mukaan myös valtion, ennen kaikkea riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen. Se ei kuitenkaan ole ainakaan vielä lämmennyt ajatukselle. Työn vaikutuksiin saadaan odottaa vastausta melkein kymmenkunta vuotta.
Siiat vaeltavat Suomenlahdelle, mutta ei ole ihan varmaa, kuinka kauas. Oletettavasti ne uivat Ahvenanmaan tienoille. Reissu kestää viisi kuusi vuotta, jonka jälkeen kalat palavat takaisin pohjan perille kosioreissulle.
Iijokisuun miehet ovat tottuneet paljon enemmän kalojen kuin lehmien lypsämiseen. Siitä on pitänyt huolen voimalaitosten rakentaminen ja poikastuotanto.
Kiloinen siikaneito ei ehdi panna pahakseen nopeaa toimitusta, jolla Juha Kellokumpu lypsää sen parisataagrammaisen mädin kiuluun. Länsi-Lapin ammatti-instituutissa kalatalouslinjalla opiskelevan Kellokummun kädet ovat määrätietoiset, eikä heruttelua tarvita.
Hetkessä sama toimitus toistuu. Kun mätiä on tullut riittävästi on vuorossa sulhasten lypsy. Maitia riittää paljon pienempi ripaus. Parissakymmenessä sekunnissa luonto tekee tehtävänsä, ja mätimunat hedelmöittyvät. Parin minuutin pesun ja viruttelun jälkeen satsi on valmis haudutussäiliöön.
20 miljoonaa mutteripäätä Iijokeen
Lypsyn jälkeen mätimunia haudotetaan ja keväällä lasketaan Iijokeen 10-20 miljoonaa juuri kuoriutunutta siikanassikkaa, "mutteripäätä". "Juuri samoin kuin luonnossakin", korostaa Risto Tolonen. "Niitä ei kasvateta ollenkaan täällä laitoksessa."
Valtaosa Rantakestilän poikasista on perinteistä syyssiikaa. Kesäsiian mätiä saatiin talteen vain kymmenkunta litraa, kun kaikkiaan mätiä haudutetaan laitoksessa 300-500 litraa. Suurimman osan käytettävästä mädistä lypsävät kalastajat ja toimittavat sen laitokseen.
Laitoksella säilytettyjen kesäsiikojen vedenalaisen vaelluksen määränpää ei ole vielä koittanut. Ne viedään Etelä-Iissä olevaan Matolampeen, josta virkistyskalastajat voivat yrittää narrata niitä uudestaan. Elleivät kalat ole sitten oppineet, ettei ihmisten ansoihin kannata langeta.
Velvoiteistutuksiin perustuva isojen siikapoikasten istutus ei yksin riitä. Sen todistaa Tolosen mukaan se, että kun juuri kuoriutuneiden siian poikasten istutus lopetettiin 1990- luvun alussa, puolen kymmenen vuoden päästä siikoja tuli paljon vähemmän kuin ennen sitä.