Vuosikymmeniä kadoksissa ollutta Iijoen kuulua kesäsiikaa palautetaan takaisin jokeen. Etelä- ja Pohjois-Iin kalastushoitoyhtymässä uskotaan ensimmäisten parvien palailevan jo kuluvan vuosikymmenen lopulla.
Paluulle annetaan vauhtia mittavilla istutuksilla. Yhtymän omassa kalahautomossa Rantakestilässä kuoriutuu tänä keväänä arviolta kymmenen miljoonaa siianpoikasta, jotka pulautetaan saman tien kevätkylmään jokiveteen.
Kalastusyhtymän puheenjohtaja Risto Tolonen uskoo, että Ahvenanmeren eväillä itsensä lihottavat kalat suorastaan hinkuvat takaisin istutussijoilleen. Syönnösvaellus kestää neljästä kuuteen vuoteen.
"Toki uhkiakin on. Eniten vaeltajia verottavat pienisilmäiset verkot ja muut pyydöt pitkin Pohjanlahden rannikkoa", hän sanoo.
Toista vuottaan jatkuvaa iiläishanketta tuetaan Euroopan unionin maaseudun ohjaus- ja tukirahastosta, (Emotr). Rahoitukseen osallistuvat lisäksi kalastuskunnat itse sekä PVO- vesivoima.
Suurimman osan noin 100 000 euron kokonaispotista ovat vieneet emokalatilojen ja hautomon rakentaminen.
Pitempi kalastuskausi
Iijoen nykyinen vaellussiika nousee jokeen yhtenä pyrähdyksenä vasta lokakuun toisella puoliskolla. Kalastuskausi jää tästä johtuen hyvin lyhyeksi, vain parin viikon mittaiseksi.
Ennen joen patoamista ja vielä sen jälkeenkin nousukausi jatkui läpi kesän. Iissä muistellaan yhä heinä-, elo- ja lehtisiikaa. Ne takasivat kalan riittävyyden pöytään ja kauppaan alkukesästä myöhäissyksyyn.
"Tätä tilannetta me tavoittelemme. Siitä hyötyvät kalastajat, kalakauppa ja Iijoen imago", Tolonen sanoo.
Kala mädistä ruokapöytään- hanketta toteutetaan erillään varsinaisista velvoiteistutuksista. Voimayhtiölle määrätty Iijoen siikavelvoite on 1,2 miljoonaa kesänvanhaa siianpoikasta. Lohen poikasia yhtiö on velvoitettu istuttamaan 300 000. Lisäksi istutuslistalla on meritaimen.
Velvoitteiden arvo on runsaat puoli miljoonaa euroa vuodessa.
Tolonen myöntää niiden merkityksen, mutta uskoo etenkin siikasaaliin arvon nousevan tehokkain tuki-istutuksin.
"Tästä syystä olemme tyytyväisiä, kun yhtiö osallistuu niihin", hän sanoo.
Parempaa kalaa
Kesäsiian katoamisen syynä Tolonen pitää hoidon vähäisyyyttä. Kesänousukasta ja sen mätiä ei ole otettu talteen enää vuosiin, koska pyynti on painottunut myöhäissyksyyn.
"Emokalatilojen rakentaminen antaa nyt mahdollisuuden ottaa talteen myös aikaisemmin nousevia kaloja ja säilyttää niitä mädin lypsyyn saakka. Siika- ja Tornionjoella tästä on saatu hyviä kokemuksia. Kalan nousu ja saaliit ovat niissä kohentuneet", hän sanoo.
Aikaisemmin jokiin nouseva kala on myös kunnoltaan ja laadultaan parempaa, ja siksi kauppakalana tavoitellumpaa ja arvokkaampaa.
"Kysymys on kalastustuloista", Tolonen sanoo.
Hoidon tehostaminen tukee hänen mielestään myös jo vuosia jatkunutta Iijoen ympäristönhoito-ohjelmaa.
"Tavoitteenamme on tehdä iiläistä kalanhoitoa ja kalastusta tunnetuksi myös matkailijoille, ja näin lisätä jokisuiston arvoa ja merkitystä", hän sanoo.
Tolosen mielestä Iijoen "laitostuneet" lohi- ja taimenkannat pitäisi ottaa myös käsittelyyn ja palauttaa ne lähemmäksi luonnontilaa.
"Meillä on kaikki valmiudet emokalojen talteen ottoon ja säilyttämiseen. Tästä olemme kertoneet myös Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle", hän sanoo.