Kalevan kesäpyörä oli jo hyvää vauhtia matkalla pyörien taivaaseen, kunnes pyöräliike Pyörä&Pajan Esko Järvinen äkkäsi sen roskakorin juurelta. Hän rasvasi pyörän ketjut, oikoi vanteet, vaihtoi tangon ja luovutti pyörän Kalevan viralliseksi kesäpyöräksi.
Seuraavaksi paikalle kiiruhtavat Laura Lukkarila, 18, ja Heta Haapsamo, 18, Oulun kenties lahjakkaimmat pyörämaalarit. Nuoret taiteilijanalut saavat tehtäväkseen luoda vanhasta rotiskosta kaupungin tyylikkäimmän menopelin.
Lukkarila ja Haapsamo eivät ole aiemmin maalailleet pyöriä, mutta monenlaista muuta taiteilua on tullut harrastettua. Haapsamon oma pyörä on Helkaman kolmivaihteinen, mutta mummiskasta hänkin tunnustaa haaveilevansa.
Lukkarila puolestaan kurvailee mummopyörällä, joka on lähes identtinen Kalevan kesäpyörän kanssa. "Venus-merkkiä ja noin 50 vuotta vanha", Lukkarila katselee vielä maalamatonta pyörää ja luettelee asiantuntevasti.
Lukkarilan oma pyörä tosin varastettiin vastikään, mutta onneksi se löytyi myöhemmin.
Mummopyörien suosio ei
osoita laantumisen merkkejä. Useat oululaiset pyöräliikkeet joutuvat myymään ei oota, sillä mummopyörät viedään käsistä. Kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista pyöriä voi myös kysellä. Hurja kysyntä on nostanut mummiskojen hinnat pilviin. Hintahaarukka vaihtelee muutamasta kympistä jopa pariin sataan. Esko Järvisen mukaan ajokuntoisesta pyörästä joutuu maksamaan vähintään 80e.
"Mummopyöräbuumi on jyllännyt jo monta vuotta", Järvinen kertoo.
Ilmaisen löydön voi tehdä vaikkapa mummolan pihavajaa penkomalla. Erityisen innokas pyöräharrastaja voi myös katsastella Plaanaojan ja Oulun Torinrannan rantoja toiveikkaana, sillä talven jälkeen jäät tapaavat tuoda mereen nakatut pyörät rantaan.
Pyöräntuunaajalta vaaditaan kädentaitoja, mutta kun mummopyörän kerran on saanut kuntoon, se palvelee uskollisesti.
"Mummopyörä vaatii kaikista pyöristä vähiten huoltoa. Kalliit maastopyörät eivät ole muotia, sillä niitä joutuu huoltamaan jatkuvasti", Esko Järvinen kertoo.
Lukkarilan ja Haapsamon urakka
alkaa olla valmis. Lukkarila sutii vielä viimeisen oranssin raidan lokasuojaan.
"Maalasimme rungon ensin valkoiseksi ja aloimme sitten koristella. Välillä vähän roiskui, mutta ei se mitään", Lukkarila selostaa.
"Halusimme kunnioittaa pyörän alkuperäistä maalausta", Haapsamo kertoo.
Pastellivärityksen saanut kulkupeli paistattelee kesäkuun auringossa.
"Tämä on tunteella vetäisty", Lukkarila tuumailee
"Kyllä minä tällä kehtaisin huristella", Haapsamo toteaa.