Kesän me­no­pe­lit kul­ke­vat li­has­voi­mal­la: Anu Vää­nä­nen kul­jet­taa koi­riaan laa­tik­ko­pyö­räs­sä, Mika Rin­ta­lan ve­lo­mo­bii­lil­la ajaa Hai­luo­toon saakka

Kesään kuuluvat myös erikoiset menopelit. Kaleva haastatteli koirien kanssa ajavaa laatikkopyöräilijää sekä hieman tuntemattomamman menopelin, velomobiilin kuskia.

Anu Väänäsen koirakaravaani kääntää  vastaantulijoiden suupielet hymyyn. Leego (oik.), Lalli ja Lupu nauttivat kyydistä täysin 
siemauksin. Mika Rintalan ”kakkosauto” kulkee lihasvoimalla. Hollannissa suosittu velomobiili on Suomessa vielä harvinaisuus.
Anu Väänäsen koirakaravaani kääntää vastaantulijoiden suupielet hymyyn. Leego (oik.), Lalli ja Lupu nauttivat kyydistä täysin siemauksin.
Anu Väänäsen koirakaravaani kääntää vastaantulijoiden suupielet hymyyn. Leego (oik.), Lalli ja Lupu nauttivat kyydistä täysin siemauksin.
Kuva: Kati Valjus

Kesään kuuluvat myös erikoiset menopelit. Kaleva haastatteli koirien kanssa ajavaa laatikkopyöräilijää sekä hieman tuntemattomamman menopelin, velomobiilin kuskia. 

Leego, Lalli ja Lupu tietävät kyllä, kun niiden emäntä Anu Väänänen on aikeissa lähteä ajelulle. Jackrussellinterrierit ottavat tyytyväisinä vakiopaikkansa laatikkopyörästä, jonka Väänänen hankki toissakeväänä.

Lupu oikealla, Lalli keskellä ja Leego vasemmalla. Kun koiraherrat ovat paikoillaan, Väänänen kiinnittää turvavyöt.

– Ne on parempi pitää kiinni, jos joku sattuu näkemään jotain mielenkiintoista, Väänänen nauraa.

Kaukovainiolla asuva Väänänen oli pitkään haaveillut sähköavusteisesta, koirien kuljetukseen tarkoitetusta laatikkopyörästä.

– Sitten vain päätin, että nyt toteutan haaveeni, Väänänen nauraa.

Ennen koirat kulkivat pidemmille reissuille pyörän peräkärryssä.

– Onhan se nyt toista, kun näkee kunnolla maisemia!

Erityisesti Leego ottaa menopelistä kaiken irti ja matkustaa mieluiten luu ulkona.

Väänänen kruisailee koiriensa kanssa pieniä lenkkejä lähiympäristössä. Uimarannalle, torille, Haukkukeitaalle, koirapuistoon, kauppaan.

Laatikkopyörän kyytiin mahtuvat koirien lisäksi mukavasti myös kauppakassit.

– Koirat saavat yleensä runsaasti huomiota. Se on hyvä, sillä siten ne tottuvat siihen, että niitä tervehtivät vieraatkin ihmiset, hän sanoo.

Useimmilla ohilkulkijoilla kääntyvät suupielet hymyyn Väänäsen karavaanin nähdessään.

Laatikkopyörä on Väänäselle kesäpyörä.

– Yleensä jos yritän lähteä koirien kanssa pelkästään kävelylle, ne parkkeeraavat mielenosoituksellisesti pyörän viereen. Että kävele itse, hän naurahtaa.

Kuumana kesänä pyöräily oli kuskillekin miellyttävää.

– Vauhdissa tuuli viilentää mukavasti.

Velomobiili kakkosautona

– Hankin tämän aikanaan ihan egologisista syistä, Mika Rintala nauraa painottaen g:tä.

Mika Rintalan ”kakkosauto” kulkee lihasvoimalla. Hollannissa suosittu velomobiili on Suomessa vielä harvinaisuus.
Mika Rintalan ”kakkosauto” kulkee lihasvoimalla. Hollannissa suosittu velomobiili on Suomessa vielä harvinaisuus.
Kuva: Mikko Tormanen

Rintala osti velomobiilinsa eli kolmella pyörällä kulkevan nojapyöränsä Hollannista nelisen vuotta sitten.

– Sittemmin huomasin, että tämähän on tosi järkevä menopeli. Tästä on tullut meidän perheessä ikään kuin kakkosauto, ollaan pärjätty hyvin ilman toista autoa, hän sanoo.

Koska velomobiili on matala, se on omistajansa mukaan huomattavasti kevyempi polkea kuin polkupyörä.

Rintalan velomobiilissa ei ole sähköavustusta vaan se toimii puhtaasti lihasvoimalla.

– Silti tällä käy ihan heittämällä Hailuodon Marjaniemessä mutkan.

Rintalan mukaan velomobiili toimii erityisen hyvin tasaisessa maastossa, kuten Oulussa.

– Lisäksi tähän saa täyden sääsuojan.

Sadan litran tavaratilaan mahtuu myös kaksi täysikokoista kauppakassia ja säkki koiranruokaa.

– Teen tällä kaikki matkat. Jos autotallissa pitää arpoa, lähdenkö autolla vai tällä, niin se on aina tällä. Samalla saan kaiken liikunnan mitä tarvitsen, ja aikaa jää mukavasti muuhunkin.

Useimmiten vihreä sukkula ilahduttaa liikenteessä.

– Lapset ovat nimenneet tämän kurkkuautoksi, Rintala nauraa.

Rintala kehuu oululaisia autoilijoita kohteliaiksi.

– Päästävät aina, vaikka ei tarvitsisi.

Kaupanpäällisenä ”kurkkuauton” kuskille tulee Rintalan mukaan hullun maine. Velomobiileja ei Oulussa taida muita olla, eikä koko Pohjois-Suomessakaan montaa.

– Hollannissa nämä sen sijaan ovat suhteellisen yleisiä. Siellä on hoksattu, miten kätevä menopeli tämä on.