Kevät on kotimaisten kukkien aikaa. Kesäkukista ulkomaisia on vain viitisen prosenttia. Tulppaaneiden kotimaisuusaste on samaa luokkaa. Myös leikkoruusuista noin 70 prosenttia on Suomessa viljeltyjä. Ulkomailta tuodaan ruusuja lähinnä myyntipiikkeihin, kuten ylioppilasjuhliin.
Viherkasvit sen sijaan tuodaan 90 prosenttisesti ulkomailta. Samoin runsas puolet leikkokukista.
"Monet Suomeen ulkomailta tulevat kukat kulkevat Hollannin kautta, vaikkeivät olekaan sieltä lähtöisin", Kauppapuutarhaliiton viestintävastaava Elina Raukko kertoo.
Esimerkiksi neilikat on tuotettu usein Kolumbiassa ja ruusut Keniassa tai Ecuadorissa. Pääsääntöisesti kukat tulevat yhä kauempaa etelästä.
Suomessa on nykyisin 760 koristekasveja viljelevää yritystä. Suurin osa niistä on perustettu toisen maailmansodan jälkeen, kun väestöllä alkoi olla varaa kuluttaa.
"Isot tarhat ovat olleet samoilla paikoilla jo vuosikymmeniä. Ensimmäiset kukkakaupat Suomessa avattiin 1800-luvun puolella", Raukko kertoo.
Kaupungistuminen vain lisäsi kukkien myyntiä, kun kuluttajien omien viljelmien määrä väheni. Vuosien saatossa sekä viljelypinta-ala että tilojen määrä ovat kuitenkin pienentyneet, tilojen määrä pinta-alaa nopeammin. Raukon mukaan tilojen lopettamisen takana on usein puutarhureiden ikääntyminen. Erityisesti pienille viljelmille on usein vaikea löytää seuraajaa. Samalla etenkin suuret tilat keskittyvät yhä enemmän joko leikko- tai ruukkukukkiin.
"Tosin vielä on paljon "kirkonkylä-puutarhojakin", jotka myyvät tuotteitaan lähiympäristöön. Niiden valttina on monipuolisuus. "