On mies, puukko ja tukki. Suomen suvi, sääsket ja henkinen paine.
Uusimmassa kotimaisessa seurapelissä pureudutaan kirjaimellisesti kansallisuutemme ytimeen. Pelin kehitti oululainen Jani Tukeva, joka löysi Hupisaarilla piknikiä viettäessään maasta ruostuneen puukon ja teroitti sen liuskekiveä ja oliiviöljyä apuna käyttäen.
Tämän jälkeen hän testasi puukon terävyyttä lähimpään kaatuneeseen puuhun, joka oli tuulen selättämä sähköpylväs. Laji lähti kehittymään itsestään, kun oululaiset skeittarit, Imppi Kokkonen ja Renki Pyörnilä lyöttäytyivät mukaan hippaan.
"Mastopuukossa vaaditaan hyvää koordinaatiokykyä, yleistä puukonkäsittelytaitoa ja etenkin henkistä kanttia. Kyseessä on klassinen herrasmieslaji, jossa myös kunnioitetaan puukkoa", Tukeva tähdentää.
Puukko on osa supisuomalaista kulttuuria ja jokainen on varmasti joskus sitä käsitellytkin. Mastopuukko on oivaa hupia koko perheelle esimerkiksi juhannuksen vietossa, kunhan sen tekee turvallisesti.
Jani Tukevan mielestä on tärkeää sekä turvallisuussyistä että pelin kannalta, että puukko on riittävän tylsä.
"Tylsällä puukolla heittotaidon merkitys korostuu. Jokainen osaa tiputtaa neulanterävän tikan pystyyn, mutta tylsä puukko on jo huomattavasti haasteellisempi. Tyylejä on luonnollisesti yhtä monta kuin on pelaajiakin, mutta itse suosin perinteistä pyöräyttäen heittoa. Ja se tulee ihan itsestään, selkärangasta", suomalaisia geenejä kantava mies vakuuttaa.
Mastopuukkoon sisältyy myös vahva kasvatuksellinen ominaisuus.
"Kaikista tarkkuutta vaativista lajeista on hyötyä. Kuten tikanheitosta ja petanquesta. Pelissä vaadittava tasapaino on valttia. Sitä löytyy eniten lautailu- tai taistelulajeja harrastaneilta", Tukeva on pannut merkille.
Mastopuukon isukit ovat paiskoneet puukkoa säännöllisesti reilun kuukauden ajan, vähintään kerran viikossa.
"Meitä aktiivisia pelaajia on Oulussa parikymmentä, laji sopii yhtä hyvin miehille ja naisille. Uskon, että tästä tulee vielä koko kansan suosikkiharrastus", hän vakuuttelee.
Kasvatuksellisuus korostuu etenkin siinä, että puukko on aina ojennettava seuraavalle pelaajalle nätisti, kahva edellä. Olennainen osa lajia on myös se, että heittovuorossa olevalle henkilölle naljaillaan ovelasti suoraan selän takana.
"Puukon kantajan hermojen täytyy kestää. Lajiin saa ikuisen pelikiellon pienestäkin uhkauksesta", Tukeva valistaa.