Esikoinen syntyi Helsingin naistenklinikalla keskikesällä. Kun urakka aamuyöstä oli ohi, käveli puoliso sairaalasta kotiin. Matkaseurana keskustan tyhjillä, tuulisilla kaduilla olivat oravat, linnut ja eräät muut luonnonvaraiset pieneläimet. Oli juhannusaattoyö. Väki oli paennut autoineen maalle ja jättänyt taakseen tyhjän, hiljaisen kaupungin. Suomen ykköstaajama muistutti juhannukseksi autioitunutta aavekylää, jossa ainoita inhimillisiä elonmerkkejä antoivat suljettuja ovia rynkyttelevät turistit.
Suomessa on vuonna 2004 lähes puoli miljoona kesämökkiä. Yhdellä perheestä neljästä on oma vapaa-ajanasunto. Harvoin tulemme ajatelleeksi 'kahden kodin' syvällistä vaikututusta kulttuuriimme. Elämme kahta maailmaa, kahta identiteettiä: toinen on kaupungissa, toinen mökillä. Siirrymme viikoittain sujuvasti toisesta elinpiiristä toiseen, ja molemmat täydentävät toisiaan. Kaupungin maailmaan liittyvät työ ja julkiset velvollisuudet, sosiaaliset verkostot ja arki. Vapaa-ajanasunnolla esiin tulee yksityinen ja intiimi.
Elämäntapamme on vahvasti monitasoista. Perinne ja nykyisyys kohtaavat kodeissamme tavalla, joka on eurooppalaisittain ainutkertaista. Vapaa-aikana elämme suomalaiselta tuntuvalla tavalla. Kansanomaisuus, rentous, verkkaisuus, harmonia, hiljentyminen, rauha, luonnonläheisyys, käytännöllisyys, omavaraisuus ja perhekeskeisyys kuuluvat mökille. Mökki on rauhoitettua tilaa, jossa elämme itsemme vapaiksi palkannauttijan velvollisuuksista ja paineista.
Kaipuu kesäparatiisiin on syvällisesti eurooppalaisen kulttuurin tuote. Roomalaiset ylimykset viihtyivät maaseutuhuvilassaan, kaukana kaupungin kiireistä ja metelistä. Kuninkaiden residenssien ja ruhtinaslinnojen kulta-aika alkoi 1400- ja 1500-luvulla. Vaikutteet kulkivat säätylinjaa pitkin ylhäältä alaspäin, kun vauraat kaupunkilaiset hakeutuvat maaseudulle. villoihin. Pian muoti levisi Pohjois-Eurooppaan, Saksaan, Venäjälle ja meille Ruotsiin ja Suomeen.
Meillä aateli, kaupunkien porvarit ja virkamiehet olivat kesänvieton uranuurtajia. Suven ihanuudesta nautittiin jo 1700-luvulla maakartanoissa, kaupungin ulkopuolisilla maatiloilla ja kalastustorpissa. Höyrylaivaliikenne ja rautatiet toivat huvilayhdyskunnat, kylpylät ja rantojen lomaparatiisit lähemmäs. Maalainsäädännön vapautuminen 1860-luvulla toi myyntiin tontteja ja huvilapalstoja. Kiinteää kesäasutusta syntyi aluksi Pohjanmaan rannikkokaupunkien ulkopuolelle, sitten Varsinais-Suomeen, Uudellemaalle ja Karjalan Kannakselle.
Luontotunne yhdistää perinteiset huvilanomistajat nykyisiin kesämökkiläisiin. Kun työ siirtyi maalta kaupunkeihin ja kotoa tehtaisiin ja virastoihin, syntyi kaipuu maalle, juurille, aitoon kokemukseen. Tuottavan ajankäytön rinnalle nousi vapaa-aika. Inspiraatiota haettiin taiteilijoiden erämaa-ateljeista ja arkkitehtien korpihuviloista. Vapaa pohjaratkaisu, maastoa ja maisemaan myötäilevä rakentaminen tuli muotiin, samoin suomalaiset rakennusmateriaalit, hirsi ja kivi.
Sosiaalinen muutos eli lakisääteinen lomavapaa 1930-luvulla pohjusti kesäasumisen leviämistä. Kun rakennemuutos siirsi yhä useampia suomalaisia kaupunkimaisen elämänmuodon piiriin, halu palata loma-aikana maalle ja luonnon ääreen voimistui. Kesämökki tarjosi siihen mahdollisuuden. Vapaa-ajanasutus siirtyi yhä etäämmälle perinteisiltä sijoiltaan, kauemmas ulkosaaristoon, erämaihin ja syrjäisimmille järvialueille, Itä-Suomeen, Karjalaan, Kainuuseen ja Lappiin.
Todellinen mökkiekspansio sijoittui 1960-luvulle. Elintason nousu ja siirtyminen viisipäiväiseen työviikkoon (1967) lisäsivät vapaa-aikaa. Massamatkailun ja tilauslentoturismin rinnakkaisilmiönä tapahtui kesämökkien, telttailun ja leirintäalueiden, asuntovaunujen ja lomakylien läpimurto. Tällä tiellä edelleen ollaan eikä kiinnostus mökkeilyyn osoita laantumista. Mökkimessut (nyt Hartolassa) vetävät väkeä ja kesätalojen kauppa käy kuumana. "Oma mansikkapaikka" koetaan tärkeänä ja useat mökittömät taloudet haaveilevat omasta kakkoskodista, vanhasta torpasta, maalaistalosta, mummonmökistä, siirtolapuutarhapalstasta.
Vapaa-ajan asumusten kirjo ja koko kasvavat jatkuvasti. Kesämökkien ja kakkoskotien ympärille on syntynyt laajaa rakennus-, huonekalu- ja venetuotantoa ja -kauppaa. Kustantajat ja lehdenjulkaisijat vastaavat kysyntään julkaisemalla rakennus-, kunnossapito- ja sisustusoppaita, puutarhakirjoja ja meidänmökki-lehtiä. Vapaa-ajanasuminen lisää huoltopalveluita, rautatavara- ja puutarhakauppaa sekä turismiteollisuutta, johon kuuluvat vuokramökit ja luonto-, elämys- ja kulttuuripalvelut, kesänäyttelyt, festivaalit ja kylätapahtumat. Kesäasukkaat nähdään kunnissa voimavarana, joita ilman paikallinen elinkeino surkastuu. Mökkikulttuuri kelpaa myös vientituotteeksi.
Juhannus ei enää tyhjennä taajamia yhtä tehokkaasti kuin vielä kymmenkunta vuotta sitten. Silti tänäkin viikonloppuna heräsi kysymys mökkikulttuurin ja kansaluonteen välisestä suhteesta. Juhannus ei enää tyhjennä taajamia yhtä tehokkaasti kuin vielä kymmenkunta vuotta sitten. Silti tänäkin viikonloppuna heräsi kysymys mökkikulttuurin ja kansaluonteen välisestä suhteesta. Entäpä jos eläisimme kuin italialaiset tai kreikkalaiset veljemme ja sisaremme? Viikonloppuna lähtisimme kaduille ja toreille, perhe parhaisiin puettuna. Lauantaina olisi tiheitä kohtaamisia ravintoloissa, vilkkaita keskusteluja kahviloissa, paljon puhetta politiikasta, yhteiskunnasta, kulttuurista, jalkapallosta jne. Sunnuntaina olisi vierailuja sukulaisten luona. Vapaa-aikana korostuisi sosiaalisuus, avoimuus, argumentointi, vuorovaikutus. Miten erilaiseksi suomalainen taajama muuttuisikaan? Entä kansallinen politiikka, omakuva ja unelmat? Ne näyttäisivät ehkä muultakin kuin Nurmijärveltä, pellolta ja kaurapuurolta - niissä maistuisi kaupunki, asfaltti ja rasvainen liharuoka.