Mukkalahden tilan emäntä Anne-Mari Tirroniemi opastaa siipalleen Tapani Enbuskelle, mihin pellolta ajettavat multakasat pitää tasoittaa.
Yliopisto-opetuksesta kesälomaa viettävän emännän tehtävälistalla on kukkapenkkien perustaminen, jota tosin tehdään vain silloin kun päiväohjelmaan ei ole merkitty kiireisempää tekemistä kuten heinäntekoa, aitausten rakentamista tai rankametsässä rehkimistä.
Suuremmat remontit on kolmen vuoden tilanpidon jälkeen saatu tehtyä, 60-luvulla rakennettu talo on remontoitu perusteellisesti ja navettaan rakennettiin talli, jossa nyt majailee kahdeksan hevosta. Yhdentoista hehtaarin pellot on uudistettu ja isäntä haaveilee metsätöistä 70 hehtaarin tiluksillaan.
"Harva haaveilee ikuisesta työleiristä, mutta ei meillä ollut romanttista kuvitelmaa maatilan pidosta", Tirroniemi toteaa.
Neljän oman hevosen lisäksi tilalla on täyshoidossa neljä yksityisratsua, ja kesällä pelloilla laiduntaa lomailevia kaupunkilaishevosia. Mausteen maatilan elämään tuovat kanit, kissat, koirat ja pihalla lomaileva minipossu.
Maanviljelijöiden keski-ikä hipoo viittäkymmentä, ja akateemisesti koulutetut farmarit ovat nuoriakin harvemmassa.
Mikä ihme saa 30-vuotiaan kuvataiteen kandin ja 32-vuotiaan taiteen maisterin muuttamaan maalle, noin 50 kilometrin päähän Rovaniemen keskustasta?
"Olemme katselleet maapaikkoja jo opiskeluajoista lähtien. Tarkoituksena oli löytää paikka, jossa voisi pitää muutamaa omaa hevosta", Tirroniemi kertoo.
Enbusken hevosinnostuksen emäntä laskee omaksi ansiokseen, sillä pitihän siippa opettaa ratsastamaan romanttista häämatkaa varten. Ravit olivat kuitenkin enemmän miehen mieleen, ja nyt tallissa seisoo myös Tapanin oma lämminveriravuri.
"Kyllä molempien on oltava täysillä mukana, jotta tällainen elämäntapa on mahdollinen. Kyllä monet ihmettelivät, kun taloremonttia tehtäessä säästin kaikissa materiaaleissa, että saan ostettua mahdollisimman paljon hiekkaa ratsastuskentälle."
Entinen maitotila on nyt muutettu hevostilaksi, metsää kaatui ratsastuskentän tieltä ja peltoalaa on uudistettu laitumiksi. Maanviljelyn oppeja ei siis tarvitse imeä äidinmaidossa, vaan ne voi myös opetella. "Me olemme molemmat kotoisin kaupunkilaisperheistä, joten maanviljelystä on pitänyt ottaa paljon selville. Onneksi kylällä on oikeita maalaisisäntiä, jotka neuvovat mielellään", Enbuske toteaa.
Avuliaista naapureista on apua myös talvella, kun isäntäväki on päivätöissä kaupungissa. Enbuske on projektipäällikkö ohjelmistotalo CCC Groupissa ja Tirroniemi hoitaa puolittaista kuvataiteen lehtorin virkaa Lapin yliopistossa.
"Aamulla ruokimme hevoset ja viemme ne ulos ennen töihin menoa, päivällä naapurin pappa heittää niille ruuat ja illalla edessä ovat tallityöt", Tirroniemi kertoo.
EU- ja verobyrokratian hallitsemiseen ei kuitenkaan auta edes akateeminen loppututkinto.
"Ensimmäisellä kerralla ajattelin, että täytetäänpä nuo EU-paperit että heilahtaa. Nykyisin varaan kiltisti ajan maatalousneuvojalle, tuet muuttuvat vuosittain niin paljon ettei niistä pysy kärryillä", Tapani toteaa.