Hietasaaren Veneilykeskuksessa, oikeanpuolimmaisen laiturin kohdalla rannassa, on totuttu näkemään punainen Opel aina, kun sää sallii purjehtimisen. VTT:n tutkija, purjehduksenohjaaja Leila Rannanjärvi on silloin Heavenly-veneellään jossakin päin Perämerta tai Pohjanlahtea.
"Viime kesänä minulla oli viisi viikkoa kesälomaa ja kaksi yötä siitä nukuin maissa, kaikki muut veneessä", kertoo hän ja aikoo tehdä tänä kesänä saman tempun.
Kymmenisen vuotta sitten kurssikaveri vei Leilan purjehtimaan ja lapsuudesta asti siintänyt unelma sai nyt toteuttaa. Hän ilmoittautui seuraavavana keväänä Oulun Merenkävijöiden sinipurjehtijakurssille ja osti veneensä ikääntyneeltä pariskunnalta Yli-Olhavasta välittömästi kurssin jälkeen.
Mutta sitten piti lähteä ennalta varatulle Pariisin matkalle viikoksi.
"Sattui se vähän väärään ajankohtaan", nauraa purjehduksenohjaaja nyt.
Vene odotti telakalla, kun Leila palasi matkalta ja aloitti omaehtoisen purjehtimisen kolmen lapsensa kanssa. Oma vene oli hyvä hankinta juuri siksi, että merelle pääsi lasten kanssa, eikä tarvinnut miettiä minne lapset panisi hoitoon.
"Ainakin yksi lapsista on pelastettu purjehdukselle", kertoo Leila.
Taru- tyttärestä on tullut täysiverinen kumppani pitkillekin reissuille. Purjehduskesiä on ehtinyt olla jo yhdeksän ja Perämeren saaret, kivet, vedet ja muut olosuhteet ovat tulleet tutuiksi.
Purjehdus on tuonut uutta sisältöä elämään. Uusia ystäviä, uusia rantoja, hienoja saaria ja upeita laguuneja, joihin pujahtaa suojaan ja nauttimaan kesäpäivistä. Maakalla, Tankar ja Seskarö ovat eksoottisia kohteita vanhoine rakennuksineen, kalastajayhdyskuntineen ja majakkoineen.
"Luulajan saaristo on mielenkiintoinen ja sinne pääsee Hailuodon Marjaniemestä päivässä", muistuttaa purjehtija.
Kun päästään satamaan, viikataan purjeet ja aloitetaan ruuanlaitto. "Illallinen oman veneen istumalaatikossa kruunaa purjehduspäivän", sanoo Leila. Hyvien veneilytapojen mukaisesti autetaan saapuvia veneitä rantautumaan, vaikka kesken ruokailun.
Hyvän harrastuksen tärkeä tehtävä on viedä pois arjesta ja sen huolista. Purjehtija on perillä heti, kun köydet on irrotettu. Leila sanoo, että työasiat ja muut murheet unohtuvat viimeistään siinä vaiheessa, kun saa sammuttaa moottorin ja nostaa purjeet. On vain meri ja tuuli - luonto siinä lähellä.
"Parasta on silloin, kun on mahdollisimman paljon horisonttia ympärillä", hymyilee hän alkukesän lämpimässä illassa ja ohjaa Heavenlyn myötätuulikäännökseen, asettelee purjeet kauniisti virsikirjalle ja rentoutuu auringon sillan kimaltaessa paapuurin puolella.
"Elokuun lämpimänä iltana on upea lipua satamaan kaupungin valojen tuikkiessa pimeään", kertoo hän.
Säät merellä vaihtelevat huomattavasti, aina ei aurinko paista. Syksyn viimeinen kisa purjehditaan usein tuulissa ja sateissa, mutta se saa purjehtijan vain pukeutumaan lämpimämmin. Joskus jopa lumisateessa purjehdittu kisa suuntautuu perinteisesti Iin Röyttään ja Oulun Merenkävijöiden majalla odottaa merimiestä ihanan kuuma, ansaittu sauna.