Eurovaalien tulos jätti Ruotsin politiikkaan pitkät jäljet. Kyseessä oli äänestäjien kapina koko nykyistä puoluerakennetta kohtaan.
Kaikki Ruotsin yleensä luotettavat mielipiteitä mittaavat tutkimuslaitokset ennustivat EU-kriittiselle Kesäkuun listalle noin neljän prosentin kannatusta europarlamentin vaaleissa. Etukäteen pidettiin mahdollisena, että lista saattaisi saada yhden ehdokkaansa läpi. Television suuresta vaalikeskustelusta se suljettiin pois, koska sen kannatusta pidettiin merkityksettömän pienenä.
Lopputulos on tunnettu. Kesäkuun lista sai 14,4 prosenttia äänistä ja kolme Ruotsin 19 paikasta. Eurovaaleissa tämä lista, jolla ei ole mitään todellista valtakunnallista organisaatiota, nousi maan kolmanneksi suurimmaksi poliittiseksi voimaksi.
Se söi kannatusta kaikilta puolueilta, niin oikealta kuin vasemmalta, eikä sitä itseään voi puoluekentällä asettaa kunnolla mihinkään lokeroon. Perinteisistä puolueista vaaleissa vain keskusta pysyi entisellään, kaikki muut menettivät.
Vaaleja on syystä pidetty yhtenä maan poliittisen historian suurista mullistuksista, ja seuraukset tuntuvat vielä pitkälle.
Kesäkuun listan jättivoitto antaa rutkasti miettimisen aihetta niin muille puolueille kuin tiedotusvälineille ja politiikan tutkijoille. Äänestysprosentti 37,2 oli Ruotsille poikkeuksellisen alhainen ja kehnoin vanhoista EU-maista. Se on kuitenkin pikemminkin osa ongelmaa kuin vastausta - äänestysvilkkautta odotettiin selvästi suuremmaksi. Miksi tätä kaikkea ei osattu ennakoida?
Uusia yllätyksiä on nähty vielä loppuviikosta. Ruotsin monimutkaisen vaalijärjestelmän vuoksi puolueiden kannatus oli selvillä nopeasti, mutta henkilöääniä laskettiin pitkään. Kävikin ilmi, että äänestäjät olivat nostaneet europarlamenttiin sosiaalidemokraattien listan ainoan EU-kriittisen ehdokkaan, vaikka puoluejohdon suosima järjestys oli aivan toinen.
Vaalit merkitsivät ennen muuta protestia puolue-eliittiä kohtaan, ja mahdollisesti myös talouselämän ja tiedotusvälineiden eliittiä kohtaan. Tavallaan kyseessä oli jatko euroa koskevalle kansanäänestykselle, jossa ei-äänten voitto oli odotettua selvempi.
Tyhjästä polkaistu Kesäkuun lista ei ollut kansaa kiihottavaa populismia. Sen johdossa ei ole mitään ääriaineksia, vaan varsin arvostettuja ja kokeneita ruotsalaisia, joilla on erilaisia taustoja. Näin se ehkä kykeni kiteyttämään paljon ruotsalaisten EU-käsityksistä: unionista ei haluta erota, mutta sen tekemisistä halutaan pitää mahdollisimman paljon etäisyyttä.
Suomalainen EU-keskustelu on lähtökohdiltaan toisenlaista. EU on Suomessa tullut aivan eri tavoin tutuksi, ja tiedotusvälineet maakuntalehtiä myöten kertovat unionin asioista paljon kattavammin kuin Ruotsissa on tapana. Tämäntapaisilla asioilla voi olla merkitystä, mutta nekin heijastavat maan yleistä asennetta.
Eurovaalit korostavat sitä, että ruotsalaiset kokevat olevansa unionissa vain toisella jalalla. Tämän ajattelun seuraukset laajenevat kuitenkin EU-asioista koko maan poliittiseen rakenteeseen. Pääministeri Göran Persson on nyt lonkkaleikkauksen vuoksi sairaslomalla, eikä ole osallistunut keskusteluun, mutta maan suuntaus on aivan muuta kuin mitä hän on ajanut. Persson tuntuu yhä enemmän heikon vähemmistöhallituksen vetäjältä, mutta Kesäkuun lista veti myös opposition kuviot uusiksi. Kukaan ei tiedä, tuliko maan politiikkaan nyt uusi pysyvä tekijä vai vain tähdenlento.
Ruotsi on juuri nyt syvässä poliittisessa hämmennyksessä, jota voisi myös rakenteelliseksi kriisiksi kuvata.