Poria ja MTV3:a on aihetta onnitella. Puoli vuosikymmentä sitten aloitettu politiikan kesätapahtuma, Suomi-Areena, voisi olla nykyistä paljon enemmän. Se on jo nyt saanut merkittävän aseman: yksikään merkittävä poliitikko ei voi olla pois tapahtumasta. Perinteikkään Porin Jazz -festivaalin kylkeen kasvanut politiikan superviikko tuo kesälomalaitumilta poliitikot ja työmarkkinajohtajat.
Mallia on haettu lahden takaa Ruotsista. Ruotsissa heinäkuussa Gotlannissa pidettävät politiikan ja yhteiskunnallisen keskustelun festivaalit eroavat Suomi-Areenasta monin tavoin. Suomessa puolueiden lisäksi tapahtumassa on vahvasti mukana muita vaikuttajia. Erityisesti ay-liike on kunnostautunut järjestämällä kymmeniä keskustelutilaisuuksia ja pystyttämällä telttakyliä.
Ruotsissa puolueet ovat pää- ja Suomessa sivuosassa. Suomessa puolueiden esiintyminen keskittyy puheenjohtajapaneeliin. Ruotsissa puolueilla on myös omia tilaisuuksia, joissa puolueen tulevan vuoden poliittiset teemat esitellään. Puoluejohtajat valmistautuvat esiintymisiin huolellisesti. Suomessa heinäkuinen paneeli näyttää poliitikkojen kevyeltä rutiinikeikalta. Tänäkin vuonna puolueiden puheenjohtajat pitivät kynttilät vakan alla paneelissaan.
Suomessa tapahtuman sisältö on puitteiden osalta kunnossa, vain tuhti sisältö puuttuu. Poliittisen median valokeila on viikoksi suunnattuna Poriin, mutta hämmästyttävän vähän tilaisuutta käytetään hyväksi.
Suomi-Areenaa voisi kehittää: kullakin puolueella voisi olla oma tilaisuutensa. Se velvoittaisi puolueen miettimään ja valmistelemaan sanottavansa. Sanomisiin tulisi terävyyttä ja sisältöä.
Tyhjät tilat täyttyvät. Puolueiden sanottamattomuuden tilan täyttivät virkamiehet ja työmarkkinajärjestöt. Demokratian kannalta tämä on hieman surullista, yhteiskunnallisen keskustelun kannalta myönteistä.
Raimo Sailas käytti päivien aikana merkittävimmän poliittisen puheenvuoron. Se, että virkamies ottaa ja saa tällaisen roolin, on huolestuttava piirre suomalaisessa demokratiassa. Sailas arvosteli kovin sanoin EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen surkeaa noudattamista. Demokraattinen päätöksentekojärjestelmä ei kykene pitämään kansantalouksia sopimuksen edellyttämässä kuosissa.
Sopimuksen tavoitteena on pitää kansantaloudet tasapainossa. Velkaantuminen kolmen prosentin verran kansantuotteesta on ehdoton yläraja. Näin ei suinkaan ole toimittu vaan on eletty kuin pellossa. Sailas pohti poleemisesti demokratian kykyä tuottaa järkevää ja yhteisesti sovitun mukaista talouspolitiikkaa.
Demokratia tuottaa hyviä sopimuksia, mutta ei kykyä niiden noudattamiseen. Jos demokratia ei toimi, mitä tilalle? Sailas pohti muutaman lauseen verran Kiinan eli proletariaatin diktatuurin tuottamia talouspoliittisesti järkeviä päätöksiä. Sailaksen sanomista ei voi tulkita niin, että hän esittäisi demokratian tilalle Kiinan päätöksentekojärjestelmää, mutta viesti on voimakas kannanotto eurooppalaisen demokratian kyvyttömyydestä ratkaista talouden tehokkuuteen liittyviä ongelmia.
Ay-järjestöjen lukuisista tilaisuuksista yksi käsitteli ilmastonmuutosta. Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n paneelikeskustelu paljasti villakoiran ytimen. Maailma on melko neuvottomassa tilassa monista yrityksistä huolimatta. Kööpenhaminan viime joulukuussa pidetty ilmastokokous epäonnistui tärkeimmässä tehtävässään: se ei kyennyt aikaansaamaan sitovaa sopimusta ilmastonmuutoksen torjunnasta.
Uusi yritys on edessä Meksikossa tämän vuoden lopulla. Panelistit Anne Brunila, Esa Härmälä, Eija-Riitta Korhola ja Oras Tynkkynen olivat yksimielisiä asian vakavuudesta, mutta erimielisiä keinoista hillitä ilmastonmuutosta. Vaikka ilmastonmuutoksen vuoksi paljon muuttuu, lohdullista kuitenkin on, että elämä jatkuu pääosin niin kuin ennenkin.
Suomi-Areena on loistava mahdollisuus. Harmillista, etteivät poliittiset toimijat ota tilaisuudesta vaarin. He istuvat urheiluautossa, mutta löytävät vaihdelaatikosta vain ykkösen.