Reilusti yli puolet (63,5 %) minusta on sitä mieltä, että mielipidemittauksissa ei monesti ole mitään mieltä.
Otetaan nyt vaikkapa tuore Ylen Donald Trump -kysely. Sen perusteella suurin osa suomalaisista on sitä mieltä, että Valkoisessa talossa nykyisin asuva tviittaileva megalomaanikko ei ole ollut omiaan tekemään maailmasta turvallisempaa paikkaa.
Ajatella! Kappas vain! Enpä olisi arvannutkaan!
Kun medialla on määräraha mielipidemittausten tekemiseen, se on nähtävästi käytettävä viimeistä senttiä myöten. Vaikka säälliset ideat loppuvat, rahat ei koskaan.
Trump-kysely oli tietysti jossain määrin hevimpää kamaa kuin Ylen taannoinen selvitys, jonka mukaan suomalaiset tykkäävät eniten makaronilaatikosta. Sillä sitten lähdettiin tv-uutisten päälähetyskin torvet soiden. Sori, Ukraina, Syyria ynnä muut, meillä on nyt kärkijuttuna tämä makaronilaatikko!
Uutislähetys, joka alkaa makaronilaatikolla, on lähetys makaronilaatikosta. Tätä mieltä on 100 % tämän kolumnin kirjoittajista.
Silloin kun olin vielä töissä pirteässä iltapäivälehdessä, tilasimme mieluusti mittauksia erilaisista poliittisista kysymyksistä.
Tutkimuslaitoksen edustaja katsoi meitä ovelasti silmiin ja kysyi viekkaasti: ”Millaisen tuloksen te haluaisitte?”
Tästä 100 % prosenttia politiikan toimituksesta teki sen johtopäätöksen, että oikealla kysymyksenasettelulla tulokseksi saadaan vaikka, että Antti Rinne (sd.) on Suomen seksikkäin mies. Tämä vinkkinä SDP:n likaisten temppujen osastolle, kun tilaatte vaalien alla imagotutkimuksianne ja vuodatte niitä sitten pirteisiin iltapäivälehtiin.
Mittaukset puolueiden kannatuksesta ovat tietysti gallupien aatelia. Ainakin Hesari ja Yle pyörittävät niitä säännöllisesti. Virhemarginaali on pari prosenttia, mutta desimaalinkin heitosta tehdään järisyttäviä johtopäätöksiä.
Kun tulos on jonkin puolueen kannalta surkea, kommentoinnin hoitaa puoluesihteeri: ”No, gallupit on gallupeja. Varsinainen gallup on sitten vaalipäivänä, ja silloin olemme iskussa.”
Jos puolue on paalupaikalla, puheenjohtaja tulee vaikka leikkauspöydältä kameran eteen kommentoimaan: ”Tämä tekee iloiseksi, mutta samalla tietysti nöyräksi. Suurin osa suomalaisista on selvästi samaa mieltä kanssamme siitä, miten monet vaikeat yhteiskunnalliset ongelmat tulisi ratkaista pälä, pälä…”
Ennen digiaikaa ja varsinaisia mielipidemittauksia SMP:n patriarkka Veikko Vennamo oli yhden miehen kävelevä gallupbyroo.
Veikko kiersi viikonloput sorateiden varsilla kituuttavan unohdetun kansan parissa nurinoita kuunnellen. Maanantaina hän käveli eduskunnan keskuskansliaan ja kysyi, onko kiintiö täysi. Tällä hän tarkoitti, että tuliko jo edellisellä viikolla jätettyä seuraavan torstain kyselytunnille kaksi kysymystä jonkun ministeriparan päänmenoksi.
Kaksi oli silloin viikkokiintiö edustajaa kohden. Jos kvootti oli täysi, Veikko pyysi poistamaan yhden aikaisemmista kysymyksistä ja jätti sisään uuden, ajankohtaisemman kompan. Kyllä kansa tietää!
Nykyaikaisempi versio tästä on Hjallis Harkimon metodi järjestää Liike Nyt -verkkosivulla kysely vaikkapa sotesta. Koska enemmistö on sotea vastaan, Harkimo kääntää sille peukalon alas äänestyksessä.
Haluan digiajan kansanedustajaksi! Itse ei tarvitse olla mitään mieltä. Aivot narikkaan ja toimenpideohjeita kyselemään verkossa. Sataprosenttisesti natsaa.