Eduskuntaryhmien kesäkokouksista on tullut poliittista jutustelua linjanvetojen sijaan. Se kuvastaa painopisteen siirtymistä.
Hallitus pitää budjettiriihensä tämän viikon keskiviikkona ja torstaina. Takavuosien perua tuolla sanalla on yhä merkityksellinen kaiku. Budjettiriihissä tehtiin tärkeitä ratkaisuja, niissä oli kipinää ja niihin valmistauduttiin huolella. Nyt ministerit kokoontuvat katetun pöydän ääreen. Valmistelut on tehty pitkälle, ja liikkumavara on vähäinen. Valtiovarainministeriö on antanut nuotit aiemmin, hallitus hyväksynyt menokehykset, ja tällä erää kiistaa näyttäisi tulevan lähinnä vain ikuisuusaiheista kuten liikenteen investoinneista.
Valmiiksi katettu asetelma heijastuu myös eduskuntaryhmien kesäkokouksiin, joiden myötä poliittinen syksy perinteisesti alkaa. Valtion budjetti on viime kädessä se työkalu, jonka avulla maata hallitaan, ja takavuosina eduskuntaryhmien kesäkokouksissa haluttiin linjata nimenomaan budjetin suuntaamista. Nyt tämä mahdollisuus on pitkälti mennyt, ja alkuviikosta jälleen nähtiin, mitä on jäänyt jäljelle. Ei paljonkaan. Suurimman oppositiopuolueen kokoomuksen johto lähetti kesäkokouksestaan Turusta työllisyyteen liittyviä budjettiterveisiä hyvin tietäen, että hallitus ei aio ottaa niitä huomioon. Vaikutusmahdollisuuksia budjettiin ei ole, mutta omilla ehdotuksilla turvataan arvostelun vapaus myöhemmin. Suurimmat hallituspuolueet keskusta ja SDP puolestaan pitivät eduskuntaryhmiensä kesäkokouksia Lahdessa ja Oulussa. Näkyvimmäksi keskustelunaiheeksi molemmissa nousi pääministeri Matti Vanhasen tuore kannanotto EU:n perustuslakia koskevan kansanäänestyksen tarpeettomuudesta. Mutta mistä olisi puhuttu, ellei Vanhanen olisi taitavasti ajoittanut syöttiään juuri tähän ajankohtaan? SDP:n kokouksessa esiin noussut keskustelu päivähoitolaista oli sekin reagointia muiden puheisiin eli valtiosihteeri Raimo Sailaksen haastatteluun. Puolueiden pohdinta alkoholiverosta, veronkevennyksistä ja tuloratkaisusta liittyi jo suoraan budjettiriihen teemoihin, mutta huomiossa ne painuivat auttamatta sivuraiteelle. Näillä kesäkokousten pohdinnoilla ja budjettiriihen todellisuudella ei ole paljonkaan tekemistä keskenään. Oulussa SDP:n johto jalkautui kaupunkiin ja lähiympäristöön kuten kesäkokouksissa on tapana. Eduskuntaryhmien kesäpalavereista onkin pitkälti tullut eräänlaisia näyttäytymistilaisuuksia, joissa haetaan enemmän näkyvyyttä tiedotusvälineissä ja kansalaisten parissa kuin linjataan politiikan painavia asioita.
Politiikan teon rakenne Suomessa on muuttunut ratkaisevasti. Kaikkein tärkein ajankohta on heti vaalien jälkeen, kun hallitusta muodostavat puolueet neuvottelevat hallitusohjelmasta. Se, mitä tuossa hyvin tiiviissä vaiheessa kyetään sopimaan, linjaa poliittista elämää pitkäksi aikaa, jopa koko vaalikaudeksi. Vuotuinen budjetti taas käytännössä päätetään jo talvella. Eduskuntaryhmille, saati sitten yksittäisille kansanedustajille tämä on jonkinlainen ongelma. Politiikkaan on menty mukaan, jotta asioihin voisi vaikuttaa, mutta todellisen vaikuttamisen paikat ovat vähissä. Kesäkokouksissa ei sitä paitsi tehdä eduskuntatyötä, vaan niissä ollaan koolla omalla joukolla. Kesäkokouksista on tullut eräänlainen suomalaisen politiikan outo rituaali, jossa pääosiin on noussut poliittinen matkailu, jutustelu ja näyttäytyminen. Ehkä sekin koetaan tarpeelliseksi.