Oulu on heleä kesäkaupunki, sanovat muualle muuttaneet, täällä kesäisin vierailevat entiset oululaiset. Erityisesti Kauppatorin vilskettä kehutaan vuolaasti valtameren tuolta puolen saakka.
Näinhän se juuri on. Sen on huomannut viimeistään juhannuksen jälkeen, kun lomakausi on päässyt kunnolla alkamaan. Väkeä riittää keskustassa ja toreilla. Ilmeet ovat iloisia sekä paikallisilla lomalaisilla että muualta tulleilla matkailijoilla. Siitä huolimatta, että ilmat alkoivat muuttua paremmiksi vasta viime viikon loppupuolella.
Sitä ei tahdo paikallinen aina huomata, kuinka vilkas tapahtumakaupunki Oulu onkaan. Joka viikolle riittää jotakin isoa tapahtumaa heinäkuun lopulle asti. Elokuullekin riittää vielä menoja, vaikka ketju ei enää silloin ole yhtä katkeamaton kuin nyt heinäkuussa. Aikaisemmista sumpuista on otettu opiksi, ja kaupungissa tapahtumat ovat melko hyvin koordinoituja ajallisesti ja tyylillisesti.
Tänä kesänä kesäkaupunki elää kuitenkin väistämätöntä etsikkoaikaa. Oikeastaan sitä on jatkunut jo useampana kesänä. Säälittää turistien ja kaupunkikuvamme puolesta, kun he omilla autoillaan tulevat tutustumaan kaupunkiin ja törmäävät tukittujen katujen viidakkoon sekä täydelliseen parkkipaikkojen puutteeseen. Ei toisaalta ole ihme, jos matkailija kaupungista lähtiessään jättää tulikivenkatkuista palautetta.
Paikallisenkin on tänä kesänä entistä vaikeampaa asioida kaupungilla. Katuja on poikki siellä täällä, ja osatakseen suunnistaa johonkin paikkaan täytyisi muistaa hyvin tarkasti, missä ne kadut olivatkaan työmaiden takia poikki.
Varsinkin kun katujen sulkuja ja aukaisuja muutetaan jatkuvasti.
Keskustasta vähennettiin systemaattisesti maanpäällisiä parkkipaikkoja vuosien ajan jo ennen kuin Kivisydän-kallioparkkia edes alettiin rakentaa. Se näkyy nyt siinä, että sekä matkailijat että paikalliset kiertävät kehää kaupungilla parkkipaikkaa etsien.
Sitten törttöillään yksisuuntaisia katuja vääriin suuntiin, kun liikenne on pantu sekaisin. Rotuaarin remontti sekoitti kesätallaajia muutamana aiempana kesänä, mutta tänä kesänä se on onneksi jo muisto vain.
Tahallisesta kiusanteosta ei ole kyse, vaikka se joskus saattaa siltä tuntua. Kaikella on suuri ja hyvä tarkoitus: tämän kaupungin saattaminen vihdoin sellaiseksi, jollainen sen olisi pitänyt olla vuosikausia.
Kallioparkin rakentaminen on aiheuttanut monenlaista häiriötä parin vuoden ajan. Enää sitä ei tarvitse kestää kuin kolmisen kuukautta.
Jonkin verran kauemmin kestää keskustan liiketalojen rakentaminen, lippulaivana kauppakeskus Valkea. Keväällä nekin ovat selvää pässinlihaa. Puuttuu vain matkakeskus, jonka mahdollista valmistumista saadaankin odottaa vuosia. Ensi kesänä meillä on melko valmis kaupunki, jota kelpaa markkinoida matkailijoille.
Pari viikkoa sitten julkistetut kallioparkin sisäänmenojen visuaaliset ilmeet olivat positiivinen yllätys. Kuvituksena käytettävät kaupungin historialliset julkisivut heijastavat hienosti perinteistä Oulua kaiken modernin keskellä. Ihme kyllä ja onneksi ilmeessä ei sorruttu teknologian tai naurettavaan älykkyyden ylistämiseen.
Keskellä taantumaa Oulun näkymät näyttävät tämän kaupunkikehityksen valossa erittäin valoisilta. Vain Stockmann-tavaratalon tuleva lopettaminen on isku palleaan hyvien asioiden vastapainoksi. Yhtiö teki ratkaisunsa oudossa raossa, ja se tulee vielä katumaan lyhytnäköistä päätöstään.