Helsinki/Hämeenlinna/Espoo Pitkiä juoksulenkkejä ja painavien rautojen kolistelua punttisalilla valmentajan valvovan silmän alla viikosta toiseen.
Tätä oli jääkiekkoilijan kesäharjoittelu takavuosina, mutta nykyään treenaaminen on siirtynyt entistä enemmän pelaajan vastuulle. Kuivaharjoittelua on myös pyritty kehittämään yhä enemmän lajia palvelevaksi – treeneissä ei tehdä vain tunteja täyteen pururadoilla juoksentelemalla.
SM-liigassa pelaaja saa kauden viimeisen ottelun jälkeen vähintään kolmen viikon mittaisen yhtäjaksoisen harjoitusvapaan. Tämän lisäksi 24 vuotta täyttäneillä tai 300 liigapeliä pelanneilla pelaajilla on kesä-heinäkuun aikana omatoiminen harjoittelujakso, jonka pituus on kuusi viikkoa. Nuoremmilla ja alle 300 liigaottelua pelanneilla omatoiminen harjoittelujakso on neljä viikkoa.
"Meillä oli kesällä joukkueen yhteistä harjoitteluaikaa vain neljä viikkoa. Tämä tarkoittaa sitä, että nykykiekkoilijan täytyy kantaa viime kädessä itse vastuu kunnostaan. On pakko kasvaa tavoitteelliseksi ja omatoimiseksi urheilijaksi. Totuus on kuitenkin se, että sonta tippuu rattailta, kun ruuvia kiristetään", sanoo Bluesin päävalmentaja Lauri Marjamäki.
Pelaajamassaan mahtuu yhä miehiä, jotka eivät hoida omatoimista harjoitteluaan aivan viimeisen päälle. Koko kesää jääkiekkoilija ei voi kuitenkaan terassilla istua, jos aikoo jatkaa ammatissaan.
"Suomi on sen verran pieni maa, että tieto leviää. Huono kesäharjoittelu tietää sitä, että jatkosopimusten kanssa tulee väistämättä ongelmia", muistuttaa Suomen Jääkiekkoilijat ry:n toiminnanjohtaja Jarmo Saarela.
Monille pelaajille räätälöidään nykyään henkilökohtainen harjoitusohjelma, jonka perusteella pelaaja voi parantaa heikkouksiaan.
Kehitystä vaativien osa-alueiden selvittämiseksi seurat teettävät pelaajillaan testit. Esimerkiksi HPK:n pelaajilta selvitetään Vierumäellä hapenottokyky, rasvaprosentti, tulos 30 metrin juoksussa, jalkakyykyssä ja mattohypyssä. HPK:ssa testit tehdään keväällä sekä toistamiseen omatoimisen harjoitusjakson jälkeen.
Myös Bluesissa testataan pelaajien suorituskykyä.
"Emme testaa kyttäämisen takia vaan siksi, että näemme parannusta vaativat osa-alueet. Tarkoituksena on auttaa pelaajaa ja antaa tälle työkaluja fysiikan parantamiseen", Bluesin Marjamäki selvittää.
Marjamäen mukaan kuivaharjoittelu on mennyt järkevämpään suuntaan viime vuosina.
Jääkiekkoilijan kunnon rakentaminen ei ole kuitenkaan yksinkertaista, sillä pelaajan pitäisi olla samaan aikaan taitava, nopea, vahva ja kestävä.
"Kymmenen vuotta sitten osa pelaajista oli hirveitä mötiköitä isoine reisineen ja pakaroineen. Nykyään ei pelkästään harjoiteta lihaksia ja kestävyyttä, vaan pyritään toiminnalliseen ja tarkoituksenmukaiseen harjoitteluun."
Marjamäen mielestä jokaisen liigajoukkueen pelaajat harjoittelevat nykyään niin laadukkaasti, ettei kesätreenillä voi saavuttaa huomattavaa etua toisiin joukkueisiin.
"Vielä 1980-luvulla Rauno Korven valmentama Tappara pystyi voittamaan pelejä sillä, että ryhmä oli kovemmassa kunnossa kuin muut. Se toi myös henkistä lujuutta, sillä Tapparan pelaajat tiesivät, että he ovat päätöserässä vahvempia kuin vastustaja. Tällainen on kuitenkin lähes mahdotonta nykyään."