Muurahaispesän vuotuisen elinkierron kohokohtia on häälento. Tuolloin neitsytkuningattaret ja koiraat kömpivät pesän uumenista vaaroja täynnä olevalle matkalle kumppania etsimään. Useat kohtaavat nopean lopun joutuessaan lintujen, sudenkorentojen tai petokärpästen saaliiksi. Vain harvat ja valitut nuorista kuningattarista onnistuvat hedelmöittymään ja perustamaan oman pesän.
Suurimman osan kesästä muurahaispesissä tuotetaan työläisiä. Tiettynä aikana, joka vaihtelee lajista riippuen, munista kehittyy siivellisiä kuningattaria ja koiraita. Nämä "lentomuurahaiset" ovat pesän suvunjatkajia. Neitsytkuningattaret ja koiraat ovat kömpelöitä ja hieman työläisiä kookkaampia. Toisin kuin työläisillä, niillä ei ole myrkkypiikkiä tai muurahaishappoa puolustuksenaan.
Kun lisääntymiskykyiset yksilöt ovat kehittyneet aikuisiksi, pesässä odotetaan h-hetkeä. Sääolosuhteiden on oltava sopivat häiden viettoon, ja kaatosateen sattuessa tilaisuutta lykätään.
Toisilla lajeilla häälennolle lähdetään asteittain ja parveiluaika kestää muutamia päiviä. Loviniskamuurahaisen häämenot vetävät vertoja parhaimmillekin pidoille. Keskikesän lämpimässä yössä, kauneimman auringonnousun aikaan neitsytkuningattaret ja koiraat kaikista alueen pesistä lähtevät yhtä aikaa kumppaninetsintään.
Määränpäänä häälennolla on parittelupaikka. Joillakin lajeilla samalle paikalle kerääntyy vuodesta toiseen parittelemaan yksilöitä useista pesistä. Koska tämä häämatkakohde voi sijaita useiden kilometrienkin päässä kotipesästä, hyvät suunnistustaidot ovat tarpeen sen löytämiseksi. Epävarmaa kuitenkin on, miten vastasyntyneet neitsytkuningattaret ja koiraat löytävät saman paikan vuosi vuodelta.
Jotkut neitsytkuningattaret välttävät vaarallisen häälennon. Pesissä, joissa on useampi muniva kuningatar, neitsytkuningattaret voivat paritella pesän pinnalla tai sen välittömässä läheisyydessä. Parittelun jälkeen ne voivat joko jäädä kotipesään munimaan tai perustaa uuden pesän lähistölle työläissisartensa avustuksella.
Verimuurahaiskuningattarilla on viekas taktiikka. Pariteltuaan ne voivat soluttautua toisen lajin pesään ja aloittaa munimisen siellä.
Parittelun jälkeen koiraiden ainoa työ yhteiskunnassa on tehty. Niiden kohtalo on kova, sillä ne kuolevat parin päivän kuluessa parittelusta. Koiraiden jälkeläiset voivat kuitenkin elää vielä kymmenen vuoden jälkeen koiraan kuolemasta, jos koiraan hedelmöittämä kuningatar selviää hengissä. Koiraat pyrkivätkin häälennollaan hedelmöittämään mahdollisimman monta kuningatarta.
Uusien kuningattarien elämä sen sijaan on parittelun jälkeen vasta aluillaan, ja niiden tehtävänä on löytää sopiva paikka pesän perustamiseen. Pesäpaikkaa etsivä, harhaileva ja aseeton nuori kuningatar on alttiina monille uhkille, ja joutuu helposti muiden hyönteisten saaliiksi.
Onnekas löytää pesäpaikan ajoissa ja sukii siivet pois selästään, niille ei ole enää käyttöä. Tämän jälkeen kuningatar kaivautuu maahan piiloon munimaan. Rankka matka on päättynyt ja uuden yhteiskunnan rakentaminen voi alkaa.
Sarjassa muurahaistutkijat seuraavat Suomen muurahaislajien elämää keväästä syksyyn. Jutun kirjoittajat työskentelevät Oulun yliopiston biologian laitoksella sosiaalisuuden evoluutiota selvittävässä tutkimusryhmässä. Sarjan aiemmat osat julkaistiin 7.5. ja 7.6.