matti.heikura@kaleva.fi
Näin normaaliajan ollessa jäämässä taakse ja kesäaikaan siirtymistä odotellessa tuli mieleen otsikon riimi. Mungo Jerry -yhtyeen In The Summertime kappaleen ensimmäinen rivi sai aikanaan tuon muodon suomeksi, ja mikäs siinä, kesällähän yleensä on keskimäärin mukavampaa kuin talvella ainakin ilmojen puolesta. Mutta tuo kesäaika itsessään sen sijaan tuntuu edelleen jakavan mielipiteitä puolesta ja vastaan.
Normaaliaika, jota joku aina muistaa aina sanoa talviajaksi, on auringon mukaan määritelty ja kesäaika on siihen tehty poikkeus. Ja jo perinteisen muistisäännön mukaanhan kelloja siirretään ensi sunnuntaina tunnilla eteenpäin, eli kohti kesää.
Tunti vain, mutta vuosi vuoden jälkeen se herättää laajoissa kansanosissa vähintään purnausta ja ainakin osa kansalaisista on vakuuttunut, että heidän elämänsä menee sekaisin näistä kellon viisareiden veivaamisista.
Euroopassa kesäaika otettiin yleisesti käyttöön vuonna 1980, eli siellä voitaisiin viettää kesäajan 30-vuotisjuhlia. Suomessa siitä tuli jatkuva käytäntö vuotta myöhemmin 1981, eli täällä aihetta mahdolliseen juhlaan olisi vasta vuoden kuluttua.
Kesäajalle on luonnollisesti olemassa perusteet. Keskustelussa niistä merkittävimmäksi on nostettu energiansäästö. Osassa Eurooppaa sen toinen nimi onkin daylight saving time, eli päivänvaloa säästävä aika. Kun illat ovat valoisia, sähköä kuluu vähemmän.
Täällä pohjan perukoilla, missä kesät ovat valoisia muutenkin luonnostaan, säästöt eivät liene merkittäviä keskikesällä, sen sijaan ainakin jonkin verran säästöjä saataneen aikaan keväällä ja syksyllä.
Ihmeelliseltä kuitenkin tuntuu, että tutkittua tietoa siitä, millaisia säästöjä ja missä päin Eurooppaa kesäaika saa aikaan, ei tunnu olevan olemassa ja ne muutamat tutkimukset joita asiasta on tehty maailmalla, tuntuvat kumoavan toisensa.
Ehkäpä merkittävin syy kesäajasta kiinni pitämiseen löytyykin taas tuosta monien mielestä paholaiseen verrattavasta EU:sta, jota nyt voi syyttää (ja usein syytetäänkin) melkein mistä tahansa ongelmasta, mikä mieltä sattuu kaivertamaan. Kun se kääntää kellojaan, on meidänkin oltava mukana, tai Suomen aika heittäisi sen jälkeen Keski-Euroopan ajasta kesällä kahdella tunnilla yhden tunnin sijasta. Ja sehän olisi pahaksi liike-elämälle, väitetään.
Toki haittojakin on. Tarkkoihin aikatauluihin tottuneiden lehmien on esimeriksi vaikea sopeutua uusiin lypsyaikoihin ja niinpä lypsytilalliset voivat joutua elämään kesäaikansa ikään kuin kahdessa aikavyöhykkeessä yhtä aikaa.
Osa ihmisistä kokee kellojen siirtelyn myös sotkevan heidän sisäisen kellonsa perusteellisesti. Jonkin verran siirtyminen aiheuttaa myös haittoja liikenteelle ja jotkut kokevat pelkän kellojen siirtämisen olevan tarpeettoman suuritöistä, puhumattakaan tilanteista, joita kellon siirtämisen unohtaminen saattaa saada aikaan.
Silti useimmille, kuten minulle, kesäaikaan siirtyminen on ikään kuin viimeinen vahvistus kevään ja kesän tulosta. Talvi takana, kesä edessä ja kaikki kevään ja kesän riemut edessä. Ei siinä yksi kellonsiirto suuria merkitse, olkoonkin että tämän tehtävän työläys on suoraan verrannollinen siihen, kuinka monta kelloa taloudessa sattuu olemaan.