Ulkona paistaa päivä, sää on leppoisa ja houkutteleva. Oulun kaupungin linjausten mukaan kesä ei kuitenkaan kuulu vanhainkodeissa asuville vanhuksille.
Hoivatyön palvelujohtajan Oiva Lambergin mukaan (Kaleva 30.7.) perustoimintoja ovat ravitsemus, kuntoutus ja puhtaus. Ulkoilu ei niiden joukossa ole. Onneksi Lamberg sentään lisäsi perään sanan "valitettavasti".
Kyse on tässä kuten niin monessa muussakin asiassa resursseista. Kyllä henkilökunta tietää, että vanhukset tarvitsevat virikkeitä, ulkoilua ja muuta. Sen järjestäminen vain ei onnistu, jos kaikki käytettävissä oleva aika menee muuhun.
On suuri onni, että Oulusta löytyy vapaaehtoista väkeä, muitakin kuin omaisia, joiden avulla vanhuksia voidaan ulkoiluttaa. Se on esimerkillistä toimintaa. Vakinaisen henkilökunnan voimin viriketyö voi jäädä satunnaiseksi, vaikka halua muuhun olisi.
Mutta lähtökohtana ei voi olla, että tähän tilanteeseen vain tyydytään. Jokainen ihminen tarvitsee virikkeitä ja vaihtelua, ja jos eivät resurssit riitä sen järjestämiseen vanhainkodeissa, silloin on jotain pahasti vinossa.
Säästökuurilla elävien kuntien rahat ovat tunnetusti tiukassa ja tarvitsijoita paljon. Jossain silti on raja, kuinka ohueksi eri toimintoja voidaan vetää. Jos hoivatyön johto rajaa ulkoilun pois perustoiminnoista, se on tyly viesti niille laitoksille, joissa määrätietoisesti yritetään järjestää virikkeitä niukallakin henkilökunnan määrällä.
Kaikille on tarpeen haukata raitista ilmaa ja nähdä ihmisiä muualla kuin samojen seinien sisäpuolella. Niin heillekin, jotka eivät sinne enää omin voimin pääse.