kai.nevala@kaleva.fi
Vaikka Valkeakoskella tuli torstaina vettä taivaalta pitkin päivää, niin Suomen kesä on silti kesä. Ja suomalaiselle jalkapalloilijalle kesä on parasta aikaa - tai ainakin niin voisi luulla.
AC Oululle tämän kauden tärkeimmät ottelut on pelattu keväällä ja pelataan syksyllä. Kesä- ja heinäkuussa oululaisjoukkue taistelee liigapisteistä vain viisi kertaa.
Veikkausliiga saa selittää kesän väljää otteluohjelmaa millä tahansa eurocupien tai oman Suomen cupin luomalla paineella, mutta kylmä fakta on se, että suuri yleisö ei ymmärrä selitystä. Esimerkiksi AC Oulu pelaa kahden ja puolen kuukauden sisällä vain kaksi kotiottelua.
On vaikea ymmärtää, miksi Suomessa ei päästä edes lähelle tasaista vuoroin vieraissa vuoroin kotona -tahtia. Muissa Pohjoismaissa se onnistuu. Ihme ja kumma: myös muissa maissa pelataan euro- ja kotimaista cupia.
Ja muissakin pohjoisen maissa on tiettävästi kesämökkejä.
Mitä tällainen otteluohjelma merkitsee AC Oulun kannalta? Sitä, että sarjataulukkoon ei kannata vielä tuijottaa liikaa. Ei, vaikka pelejä on plakkarissa jo 11 ja pisteitä hieman odotettua vähemmän.
AC Oulu pelaa elokuun puolivälistä syyskuussa viiden ottelun rupeaman, joista neljä on kotikentällä. Castrénin keinonurmi itsessään on jo pelottava vastustaja kenelle tahansa, ja oululaisseuran vieraaksi marssii niin sanottuja päävastustajia eli Jaro, IFK Mariehamn ja VPS.
AC Oululla on kaikki kortit siis omissa käsissään, mutta jokaista ei kannata jättää syksyn luottotilille. Edellinen kotitappio KooTeePee:lle osoitti, että budjetoituja pisteitä ei ole olemassa.
Siirtoikkuna aukeaa heinäkuun alussa. Silloin joukkueet voivat muuttaa asemaansa puntarissa tekemällä ampumalla siirtomarkkinoilla hyviä osumia.
Tai sitten huteja.