Pääskynen on nähty ja tuomi kukkinut. Kun ajatukset mökkiläisten kaksoiskuntalaisuudestakin on taas kaivettu poliitikkojen talvivarastoista, voidaan kesän katsoa alkaneen.
Kesämökkikunnat ottaisivat tietysti mielellään vapaa-ajan asukkaiden veroista reilusti tukevamman siivun kuin nyt. Vapaaehtoisiakin verotuksensa jakajia saattaisi löytyä, mutta useampi mökkiläinen taitaa kuitenkin miettiä, mistä hän lomapaikkansa kiinteistöverossa oikein maksaa.
"Rikkaina pidetyille mökkiläisille laadittu huvivero, jota vastaan ei saa mitään", luonnehtii Kainuussa vapaa-ajan asunnon omistava kempeleläinen.
Muun muassa pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) heittelee jo ties monettako kevättä ilmaan ajatusta kesämökkiläisten tuplakuntalaisuudesta. Se voisi tarkoittaa muun muassa sitä, että kansalainen voisi halutessaan olla kahden kunnan asukas oikeuksineen ja velvollisuuksineen.
Suunnitelmaa siitä, millaisin ehdoin kahden kunnan asukkaaksi voisi päästä, maalaillaan kuitenkin vasta kovin haalein ja vesiliukoisin värein.
Miten jaettaisiin äänioikeus, kun kaikilla olisi kai jatkossakin vain yksi ääni? Jos mökkiläinen voisi halutessaan tuoda äänensä lomakuntaansa, saattaisivat vaikkapa Kuusamon tai Vaalan poliittiset voimasuhteet muuttua tuntuvasti.
Muutos voisi tietysti olla hyväksikin, mutta ensisijassa kunnan asioista pitää olla päätösvalta niillä, jotka asuvat siellä vakituisesti.
Vakituiset asuinkunnat pitävät kiinni täydestä verotusoikeudestaan yhtä hanakasti kuin mökkikunnat ottaisivat veroeurot. Puolueet ja kunnat ovat asiassa niin kaukana toisistaan, että ensi kesän alkua voitaisiin juhlistaa jo jollain aivan uudella innovaatiolla. Suomen puoli miljoonaa loma-asunnon omistavaa perhettä laittavat mökkeilyynsä liittyen rahaa liikkeelle 4,5 miljardia euroa vuodessa. Monessa kunnassa vaikutus näkyy etenkin kesällä vilskeenä raitilla ja ruokakaupan kassajonossa.
Kaikkien etu on, että mökkiläisten verot vastaavat heidän aiheuttamiaan kustannuksia ja että palveluistakin maksetaan todellisen käytön mukaan. Esimerkiksi loma-asunnon jätemaksun suuruus pitää laskea perustellusti ja aiheuttamisperusteisesti.
Uuteen terveydenhuoltolakiin suunnitellaan uudistusta, jonka mukaan kesäkuntalainenkin voisi astella saamaan hoitoa lomakuntansa terveyskeskukseen muutenkin kuin kiireellisissä tapauksissa.
Valinnanvapaus ymmärrettävästi askarruttaa mökkikunnissa, joista monissa terveyspalveluja on supistettu säästösyistä ja lääkäripula on krooninen. Kun valinnanvapaus terveyspalvelujen käytössä joka tapauksessa lisääntyy, mökkikuntien kontolle ei saa kasata kohtuuttomia kustannuksia.
Kesäasukkaista kannattaa pitää kiinni, sillä heidän joukossaan on myös potentiaalisia uusia asukkaita muuttotappion riuduttamiin kuntiin. Etätyön tekeminen ei lyönyt läpi kuten 1990-luvulla ennustettiin, mutta sen määrä on kuitenkin kaksinkertaistunut viidessä vuodessa.
Mökkien muuttamista talviasuttaviksi on lain suomissa rajoissa edesautettava. Paljon on jo tehtykin: verkkosähkö on vedetty neljään mökkiin viidestä, ja varustetaso nousee koko ajan.
Monet kunnat osaavat jo onneksi kysyä vapaa-ajan asukkaidenkin mielipidettä palveluja kehitettäessä.
Mökkiläistoimikuntia perustetaan, ja viisaat kunnan päättäjät myös kuulevat niiden kannanottoja. Loma-asukkaat katselevat mökkikuntansa menoa sopivasti ulkoapäin ja voivat tuoda uutta virtaa niin elinkeinoelämään kuin kulttuuriinkin.
Mökki on suomalaiselle rakas paikka, eikä sen käytöstä hevin tingitä. Asukkaat haluavat ajella mökeilleen, vaikka polttoaineen hinta nousisi reilustikin.