Kerttu Vii­ro­nen: "E­reh­dyim­me väärän luolan suulle"

"Poikaystäväni puhui äitinsä kanssa puhelimessa retkeä edeltävänä iltana. Äiti sanoi, ettei meidän pitäisi lähteä, että se on vaarallista. Me nauroimme, että voi noita äitejä. Aina ne huolehtivat kaikesta." Näin kuvailee Oulusta lähtöisin oleva tähtitieteen tutkija Kerttu Viironen, joka kuului poikaystävänsä David Cristobal Hornillosin kanssa Teneriffan pohjoisosissa väärään luolaan lauantaina eksyneeseen ihmisryhmään.

"Poikaystäväni puhui äitinsä kanssa puhelimessa retkeä edeltävänä iltana. Äiti sanoi, ettei meidän pitäisi lähteä, että se on vaarallista. Me nauroimme, että voi noita äitejä. Aina ne huolehtivat kaikesta."

Näin kuvailee Oulusta lähtöisin oleva tähtitieteen tutkija Kerttu Viironen, joka kuului poikaystävänsä David Cristobal Hornillosin kanssa Teneriffan pohjoisosissa väärään luolaan lauantaina eksyneeseen ihmisryhmään. Kolme päivää tapahtuneen jälkeen on helppo sanoa, että poikaystävän äiti oli oikeassa. Retki oli osallistujille vaarallinen, jopa kohtalokas. 29-henkisestä ryhmästä kuusi menetti henkensä vuoren uumeniin.

Viironen heräsi tiistaiaamuna Teneriffan kodistaan ensimmäistä kertaa turman jälkeen. Sekavissa tuntemuksissa, mutta fyysisesti olosuhteisiin nähden hyvinvoiva nainen antoi puhelinhaastattelun yksinoikeudella Kalevalle.

"Minulle ei tullut mieleenkään, että retki voisi oikeasti olla vaarallinen", hän summasi tuntojaan.

Viirosen ryhmä koostui paikallisen tähtitieteen instituutin työntekijöistä sekä ekologisen yhdistyksen jäsenistä. He olivat kavereita keskenään. Porukan tarkoituksena oli viettää mukavaa aikaa yhdessä patikoimalla vuoristossa viisi tuntia.

Kahden aikaan iltapäivällä matkaan lähteneen ryhmän oli määrä kävellä vaelluksen alkuvaiheessa vuoreen aikanaan kaivetun vesitunnelin läpi. Toiselle puolelle päästyään ryhmä aikoi syödä. Reitin ennalta tuntenut henkilö ei lähtenyt reissuun mukaan, vaan hän antoi puhelimitse ohjeita sen sijainnista.

"Ilmeisesti siinä paikassa oli lähekkäin kaksi luolan suuta. Me löysimme yhden ja kaikki olettivat suoraan, että tämä on ilman muuta se tunneli, mihin meidän pitää mennä. Ajattelimme, että se on sitten toisesta päästä auki", Viironen kuvailee.

Näin ei kuitenkaan ollut. Taskulampuin ja varakengin varustautunut ryhmä suunnisti yksi kerrallaan tietämättään pimeään umpitunneliin.

Eteneminen oli välillä hankalaa, luolassa oli paikoitellen polviin saakka vettä. Viironen ja Hornillos joutuivat välillä kantamaan mukana ollutta koiraansa. Ajoittain ryhmäläisten täytyi kulkea kumarassa matalan katon vuoksi. Menoa hankaloittivat myös tunnelin pohjalla olleet kivet.

Noin tunnin kuluttua sisäänmenosta ryhmäläiset alkoivat oirehtia. Viironen muistaa yhden naisista valittaneen heikotusta. Hieman myöhemmin hänkin alkoi tuntea olonsa oudoksi.

"Yht´äkkiä kaikki oli sumuista. Joku ymmärsi, että jotain on vialla ja sanoi, että meidän täytyy kääntyä takaisin. Ilmeisesti minäkin vaihdoin suuntaa", nainen kuvailee. Tämän tarkempia muistikuvia tapahtuneesta hänellä ei ole. Seuraavan kerran hän havahtui, kun pelastustyöntekijät kantoivat naista ulos luolasta.

"Ilmeisesti olin tajuttomana useita tunteja", nainen jatkaa.

Viironen sai myöhemmin tietää, että hänet pelastettiin noin yhdentoista aikaan illalla. Naisen lisäksi luolasta kannettiin elävänä poikaystävä sekä seitsemän muuta henkilöä. 15 ryhmäläistä selvitti itse tiensä maan pinnalle, sinnikkäimmät ryömien ja kontaten.

Kuusi ihmistä kannettiin luolasta kuolleina.

"Osa on ilmeisesti jatkanut luolassa eteenpäin toivoen, että suuaukko olisi lähellä."

Kuolinsyyksi arvellaan muun muassa hapen puutetta. Espanjalaisviranomaiset selvittävät myös sitä, oliko tulivuoren uumenissa sijaitsevaan tunneliin muodostunut ajan myötä myrkkykaasuja.

Tunnelista tuotu Viironen sai turmapaikan läheisyyteen pystytetyssä pelastusleirissä huovan, vettä ja syötävää. Olo koheni varsin pian. Seutu oli vaikeakulkuista, joten kaikkia kynnelle kykeneviä kehotettiin kävelemään omin jaloin läheiseen kylään. Loput vietiin hoitoon helikopterilla.

Kaikkien ryhmäläisten terveydentila tarkastettiin. Viirosen käsityksen mukaan heillä oli eriasteisia oireita, muun muassa päänsärkyä ja lihasvaurioita sekä mahdollisesti munuais- ja keuhko-ongelmia. Osa heistä oli tiistaina yhä sairaalahoidossa. Kenelläkään ei Viirosen mukaan ole enää hengenvaaraa.

Tähtitieteen väitöskirjaa Teneriffalla tekevälle Kerttu Viiroselle ei jäänyt luolakammoa. Hän oli vaeltanut tunneleissa jo ennen kohtalokasta reissua ja aikoo tehdä sitä jatkossakin.

"En kuitenkaan mene enää mihin tahansa tunneliin vaan ainoastaan sellaiseen, jonka olen jo aiemmin läpäissyt."

Ilmoita asiavirheestä