Eduskuntavaalien aattona erään puolueen eräs toimihenkilö katseli eräässä kauppakeskuksessa vielä viimeisiään yrittäviä kansanedustajaehdokkaita ja huokasi: "Mitenhän ne, jotka niin lujasti uskovat pääsevänsä läpi, kestävät maanantain?"
Myötäeläjä tiesi, ettei kahdesta paikasta tule helposti kolmea eikä kolmesta neljää, vaikka vaalikentillä siltä saattaa tuntua. Kannattajajoukon ympäröimänä karu todellisuus ei ole aina läsnä.
No, nyt on mennyt jo kaksi viikkoa ja pahimmat haavat ovat umpeutumassa. Vai unohtuuko epäonnistuminen koskaan? Pankkitili ainakin muistuttaa häviöstä pitkään, vaikka sielu olisi jo kunnossa.
Usein kuulee sanottavan, että oma vika, mitäs lähtivät moiseen. Kyllä se joskus ihmetyttää, kuinka luja usko ehdokkaalla omiin mahdollisuuksiin on, vaikka vaalimatematiikka kertoo jotain ihan muuta.
Ja mikä saa ihmisen pyrkimään ammattiin, joka on pätkätyötä karuimmillaan: ikuista pyrkimistä ylös ja irti massasta? Kansanedustajat valittavat, että ikikiireessä ei pysty solmimaan edes kestäviä ihmissuhteita, kun aika menee niitä näitä arkisia asioita säätäessä.
Entäs millä perusteella ihminen valitsee puolueensa? Toiset omivat vanhempiensa maailmankatsomuksen, toiset taas siirtyvät tasan vastakkaiseen leiriin. Näitä ja monia muita mielenkiintoisia asioita on valiokuntaneuvos Markus Aaltonen kuullut, kun hän kirjoitti kirjaansa Miten meistä tuli kansanedustajia?
Kukin tarina on omansa ja sellaisenaan kiintoisa. Kertomus siitä, miten Haapaveden Kytökylässä Viina-Matin mökissä elettiin 1940-luvulla, voittaa kurjuuden kuvauksena kaikki muut.
Kirjan kirjoittaja ei halua panna kertomuksia järjestykseen, mutta melkein 20 vuotta eduskunnassa istuneen Matti Luttisen lapsuus ja nuoruus painuivat syvälle. Tarinan teki erityisen sykähdyttäväksi se, että Aaltonen istui eduskunnassa yhtä aikaa Luttisen kanssa, mutta koskaan toveri ei vihjannut toiselle, millaista köyhyys oikeasti oli.
Sitten on niitä, jotka ovat syntyneet poliitikoiksi. Eeva Kuuskosken tie kansanedustajaksi tuntuu luontevalta. Pieni tyttö istui hanakasti kuulolla, kun kylään tuli vieraita, joiden kanssa puhuttiin politiikkaa.
Kuuskoski avioitui kokoomusvaikuttaja Juha Rihtniemen kanssa. Vuoden verran hän oli kokoomuksen kansanedustaja, mutta vaihtoi sittemmin keskustaan. Nyt Kuuskoski miettii, että elämässä asiat ovat pienestä kiinni. Minusta olisi voinut tulla "kunnon lastenlääkäri", hän kirjoittaa.
Euroopan parlamenttiin siirtynyt Satu Hassi muuttui partiotytöstä kapinalliseksi. Tyttösenä uskovaisen elämästä haaveillut Hassi meni mukaan taistolaiseen opiskelijaliikkeeseen. Nyt hän kiittää, että taistolaishölmöilyt jäivät sanalliselle tasolle.
Aaltosen kirjassa on 38 kertomusta siitä, miten ihminen voi päätyä kansanedustajaksi. Tarinoiden myötä tuttujen nimien takaa nousee ihminen, joka on oikeasti ollut joskus lapsi ja nuori. Kirjan myötä kansanedustajien teot ja puheet nousevat uuteen valoon.
Eikä siitä ole kuin puoli vuosisataa, kun vaalitaisteluun käytiin rahattomina ja puhujamatkat taittuivat suksilla.
Seuraavaksi Aaltonen suunnittelee kirjaa eduskunnasta pudonneista. Arvattavaksi jää, kuinka karvas pettymys käännetään parhain päin, sillä ihmeen kovaa se putoaminen näyttää sattuvan.
***
Ei kannata kauheasti motkottaa pohjoisen kansanedustajille. Sillä samassa veneessä tässä ollaan: Pohjois-Suomessa sekä äänestäjät että kansanedustajat ansaitsevat vähemmän kuin maassamme yleensä.