Eurooppalaisten instituutioiden keskuudessa tulevaisuudenuskoa herättää tällä hetkellä kiertotalouden megatrendi, jonka uskotaan nostavan Euroopan taloudellisen ja teknisen kehityksen kärkeen.
Kiertotalous on sateenvarjo, jonka alle mahtuu tai jota täydentää monta muuta trendiä: esimerkiksi digitalisaatio ja asioiden ja esineiden internet (IoT), biotalous, ekodesign ja jakamistalous. Sen perusidea ei ole kuitenkaan uusi.
Vaikka kertakäyttökulttuurin sanotaan alkaneen valloituskulkunsa Suomessakin 70-luvulla, ei sitä vielä lapsuudessani Kainuussa 80- ja 90-luvuilla juuri huomannut.
Astioita tiskatessa pestiin huolella myös kaupan muoviset leipäpussit, jotka käytettiin myöhemmin eväs- ja pakastepusseina uudelleen. Samoin lahjapaperit ja -narut taiteltiin ja rullattiin huolella talteen uudelleenkäytettäviksi.
Kekseliäisyys ja säästäväisyys olivat käytännön pakko ja tuhlaavaisuutta katsottiin vähävaraisessa yhteisössä paheksuen.
Kertakäyttökulttuurilla on ollut korkea hinta, joka vain kallistuu sitä mukaa, kun köyhistä maista suurimmat alkavat päästä talouskasvuun mukaan. Uusille markkina-alueille syntyy
– ja sinne synnytetään – tavaroiden ja palveluiden kysyntää.
Tämä kaikki vaatii valtavasti energiaa ja raaka-aineita. Esimerkiksi juuri niistä mineraaleista, joita tarvitaan jääkaappien, sähköautojen akkujen tai älykännyköiden valmistuksessa, alkaa olla pula.
Muutosta lupaa kuluttajien kasvava tietoisuus ilmastonmuutoksesta ja luonnon monimuotoisuuden dramaattisesta köyhtymisestä. Kun kuluttaja alkaa vaatia muutosta, on yritysten seurattava perässä. Myös suurin osa meistä poliitikoistakin alkaa olla kärryillä.
Kekseliäisyydestä ja säästäväisyydestä on tullut jälleen käytännön pakko. Kiertotalous on täällä taas, mutta nyt aivan eri mittakaavassa, sillä kasvava määrä eri alojen yrityksiä on lähdössä mukaan.
Tiennäyttäjien perässä hitaimmatkin alkavat ymmärtää kiertotalouden taloudelliset edut vaikkapa materiaalihankinnoissa ja hyödyn globaalissa kilpailussa.
Bulkkituotanto on aikansa elänyt teollisen tuotannon malli varsinkin Suomessa. Jos me haluamme olla edelläkävijöitä globaalissa kilpailussa, meillä on oltava tuotteet, jotka tarjoavat asiakkaille – olivatpa ne yrityksiä tai yksityisiä kuluttajia – sellaista erityistä hyötyä, jonka ansiosta jopa mahdollinen kalliimpi hankintahintakin menettää merkityksensä.
Kiertotalous saa aivonystyrät raksuttamaan ja vapauttaa luovuuden. Erityisen ilahduttavaa on sekä lukea uusista yrityksistä, joiden liikeidea perustuu resurssitehokkuuteen ja materiaalin palauttamiseen takaisin kiertoon.
Toinen ilon aihe on positiivinen vire aiheen ympärillä suomalaisissa oppilaitoksissa, korkeakouluissa ja yliopistoissa. Esimerkiksi Lappeenrannassa tehdään tutkimustyötä, joka tulee lentoon lähtiessään mullistamaan sen, millaisina me näemme tuotantolaitokset.
Tällainen kehitystyö saa yritykset kiinnostumaan yhteistyöstä tutkijoiden kanssa, mikä puolestaan mahdollistaa lisää rahoitusta tutkimus- ja kehitystyölle.
Kiertotalous on mahdollisuus myös kunnille. Itä-Suomessa on useita isojakin kuntia, jotka ovat aikoinaan kehittyneet paperiteollisuuden varassa, mutta jotka ovat tänä päivänä teollisuuden rajun rakennemuutoksen vuoksi selviytymisen riskirajoilla.
Meillä on Suomessa materiaali- ja teknologiaosaamista, jolla yhden tehtaan tai yhteisön jätteistä saadaan oikein käsittelemällä sekä energiaa että raaka-aineita, joista hyötyy useampikin eri yritys.
Esimerkkinä voisi mainita vaikkapa Kotkan, jossa tutkitaan levän mahdollisuuksia eläinrehun raaka-aineena.
Tämän kaiken mahdollistamisessa meillä poliittisilla päättäjillä on iso rooli.
Uskon itse, että tehokas kiertotalous lisää ajan mittaan myös työpaikkoja, vaikka tällä hetkellä pelätäänkin eniten päinvastaista.
Työpaikkojen syntyminen vaatii kuitenkin sitä, että olemme sekä Brysselissä että kotimaassa hereillä lainsäädäntötyössä ja aktiivisia ideoiden toteuttamisen taloudellisessa mahdollistamisessa.
Mitä me kuluttajat voisimme tehdä? Kiertotalous on termi, jota tällä hetkellä hoetaan todella paljon. Yritetään olla kyllästymättä sanaan, sillä tämän trendin tulokset näkyvät koko ajan yhä enemmän arkielämässämme.
Omakohtaisesti voimme pohtia esimerkiksi sitä, tarvitseeko meidän todella omistaa itse kaikki. Ratkaisumme tänään vaikuttavat raaka-aineen riittävyyteen ja jätevuorten kasvuun.
Jokainen meistä varmasti haluaa jatkossakin raitista hengitysilmaa, turvallista energiaa, kestäviä tuotteita sekä puhdasta vettä ja ruokaa.
Merja Kyllönen on europarlamentaarikko (vas.) Suomussalmelta.