Kaikki, jotka asuvat suomalaisessa kerrostalossa eivät voi välttyä joutumasta jonkun tai joidenkin naapureiden valvonnan alaisiksi. Ohuiden seinien läpi kuunnellaan, mitä huoneistossa puuhaillaan, levitetään juoruja ja kyylätään ihmisten elämää, vaikka se olisi aivan tavallista eikä siinä olisi mitään asiallista huomautettavaa. Tämä on supisuomalainen perinne, joka on kestänyt niin kauan kuin tässä maassa on rakennettu useampikerroksisia kivitaloja.
Eivät ihan kaikki joudu tällaisen kohtelun uhreiksi, eivät toki. Itse kyylä, kateellinen naapuri, pitää huolen siitä, ettei ainakaan hänen oma elämäntapansa herätä kenenkään kiinnostusta. Hän ja hänen kaltaisensa saavat asua rauhassa, vaikka muuta väittävät. Heitä ei valvota eikä varjosteta. Heihin ei kukaan uskalla puuttua.
Ihan viimeksi nimenomaan tupakoitsijat ovat joutuneet ahtaalle. Ravintoloissa tullaan kieltämään savukkeiden ja piipun poltto, saati sitten sikarien tupruttelu. Jo nyt tupakoitsijat on häädetty normaalista yhteisöstä erilleen: heille on varattu omat tunkkaiset kopperot, joissa he armollisesti saavat vetäistä henkisauhut.
Tämän vielä kestäisi, mutta vaino on saanut yhä järjettömämpiä muotoja. Kotioloissa tuskin kukaan enää rohkenee sytyttää savuketta, vaan hankkiutuu kiltisti parvekkeelle puhtaan luonnon ja tuulisen ulkoilman armoille puhaltamaan kaipaamansa savut. Luulisi ettei siinä olisi kenelläkään mitään arvosteltavaa, mutta nytpä kaavaillaan lakia, joka kieltäisi tupakoinnin myös parvekkeilla. Niiltä kun savu saattaa leijua naapureiden parvekkeille ja aiheuttaa siellä hajuhaittoja.
Nykyisin kerrostaloissa ja rivitaloissakin on voimassa järjestyssäännöt, joissa kielletään häiritsevä asuminen. Ei saa metelöidä eikä muutenkaan haitata taloyhtiön asukkaitten rauhallista ja sopuisaa elämänmenoa. Luulisi noiden järjestyssääntöjen riittävän myös parveketupakoinnin valvomiseen.
En voi tupakkamiehenä käsittää, miten kevyt häivähdys savukkeen tuoksusta voisi olla kenellekään vaarallinen tai vastenmielinen. Jos se ei kaikkia miellytäkään, minkä hyvin ymmärrän, sitäkin pitäisi sietää kuten muutakin nykymaailman elämää.
Eiväthän esimerkiksi autojen pakokaasut suinkaan tuoksu miellyttävälle. Lisäksi ne ovat monin verroin vaarallisempia kuin savukkeen savu. Niistä aiheutuu syöpää aivan eri tavalla kuin tupakansavusta, mutta onkohan monenkaan kyylän mieleen juolahtanut vaatia eduskuntaa säätämään sellaista lakia, joka kieltää autolla ajamisen kaupungissa asutuksen lähistöllä?
Minusta jopa tuntuu, että naapureittensa tupakoinnin lopettamista vaativa asukas kurvailee itse surutta ja vailla omantunnon tuskia autollaan aina halutessaan eikä hänen mieleensä edes juolahda, että hänpä tässä onkin saastuttaja, toisin kuin tupakoitsija, joka hytisee parvekkeellaan savuke huulessa.
Suomalaisista naisista polttaa savukkeita tutkimusten mukaan viidennes, miehistä joka neljäs. Enemmistö kansasta, 75--80 prosenttia, ei myönnä olevansa nikotinisti, ja tällä enemmistön valtuutuksella ollaan nyt vaatimassa tupakoinnin rajoittamista. Eikö neljänneksellä tai viidenneksellä osalla koko kansasta olekaan vähemmistön oikeuksia näin tärkeässä asiassa?
Vaikuttaa siltä että tupakointi tahdotaan kriminalisoida. Kuitenkin siinä vaiheessa kun tupakkarasia ostetaan, sen ohessa maksetaan huomattavan suurta veroa. Sitä ei sentään katsota rikolliseksi teoksi! Rahat kelpaavat, mutta riippuvuuteen johtanut tapa tuomitaan.
Jo tähän mennessä tupakoinnin kieltävät säädökset ovat aiheuttaneet kummallisia ja säälittäviäkin tilanteita. Pankkien, ravintoloiden ja muidenkin työpaikkojen edustoilla, ihan pääovien edessä hytisee varsinkin talvisaikaan vain sisävaatteisiin verhoutuneita nikotinisteja, joilla ei ole muuta paikkaa tyydyttää sinänsä kieltämättä pahaa himoaan. He värjöttelevät siinä kadulla kaiken kansan ja etenkin tupakoimattoman enemmistön silmätikkuina ja yleisen, usein jopa äänekkään halveksunnan kohteina aivan kuin olisivat yhteiskunnan hylkiöitä, joita ilman seuraamuksia voi estotta halveksia ja inhota.
Kuitenkin jokainen nikotinisti tietää, ettei tupakoinnin lopettaminen ole suinkaan helppo tehtävä.
Monet yrittävät päästä paheestaan eroon monta kertaa elämänsä aikana mutta epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen. Kysymys ei tässä ongelmassa olekaan siitä, etteivätkö tupakoitsijat haluaisi parantaa tapojaan ja hylätä piintyneen tapansa, vaan siitä ettei se yleensä onnistu edes lujaluontoisille ihmisille. Tupakka aiheuttaa erittäin voimakkaan riippuvuuden, johon ei ole muuta lääkettä kuin nikotiini.
On totta, että tupakointi vaarantaa ihmisen ruumiillisen terveyden. Mielenterveyteen se ei tietääkseni ainakaan kovin voimakkaasti vaikuta, ellei oteta huomioon sen rentouttavaa vaikutusta. Sen sijaan kaikenlaiset holhouslait ja varsinkin niiden tinkimättömät noudattajat ja tottelemiseen pakottajat takuulla ovat iso mielenterveydellinen ja tässä mielessä hyvin kansallinen ongelma. Kerrostalokyttä on usein nainen, mutta myös monilla miehillä on tarkka valvova ja tuomitseva silmä ja varsinkin korva -- ja nykyisin siis myös nenä.
Jos olisi oikein ilkeä, voisi taloyhtiön tinkimätöntä ja aina valppaana valvovaa sääntöjen vartijaa kutsua yhteisön paholaiseksi, joka on verhoutunut oikeudenmukaisuuden läpinäkyvään viittaan. Nenä pystyssä täydellisessä vainukoiran tunnelmissa hän tärvelee kivitaloasumisesta senkin vähän ilon, minkä se asuntovelalliselle saattaa tuottaa.
Kirjoittaja on espoolainen kirjailija.