Ajoreitin valinta pelkän paperikartan perusteella on tekniikkaa rakastavassa Suomessa jo kovin vanhanaikaista. Karttasovelluksia on saatavissa omaan käsipuhelimeen tai navigaattoriin. Myös internet tarjoaa karttapalveluita.
Kaikille palveluista on apua, mutta vastuun perillepääsystä kantaa kuljettaja. Varsinkin navigaattori ja käsipuhelimen GSM-sovellukset ovat käyttäjien kokemusten mukaan mainioita renkejä, mutta petollisia isäntiä.
Palo- ja pelastusviranomaiset ovat perille osaamisen ammattilaisia. Kainuun pelastuslaitoksella on käytössään perinteisten paperikarttojen lisäksi navigaattorit.
Osassa autoista on lisäksi erityinen autopäätelaite paikannusta varten. Nämä Sunit Oy:n sovellukset ovat vain ammattikäyttöön. Apuvälineistä huolimatta perille pääseminen suorinta tietä ei aina onnistu ammattilaisiltakaan. Navigaattori ei tunne katuosoitteen viimeisiä numeroita tai kirjaimia. Joskus taas hälytyksen paikkatiedoissa voi olla epätarkkuutta, mikä kertautuu edelleen navigaattorin näytöllä.
"Paikallistuntemus on se kaikkein paras opastin", tietää palomies Teemu Huovinen.
Internetin karttapalvelujen käyttö on arkea pelastusviranomaisille autoihin sijoitetuista apuvälineistä huolimatta.
Paloesimies Jukka Palola Kainuun pelastuslaitokselta käyttää pariakin yleistä internetistä löytyvää karttasovellusta. Nettikartat helpottavat varsinkin kaava-alueella oikean osoitteen ja ajoreitin löytymistä.
Nettikarttojen etu on ilmaisuus ja niiden skaalausominaisuudet. Tien päällä nettikartoista ei kuitenkaan apua ole, jollei niitä ole muistanut tulostaa mukaan tai jos autossa ei ole kannettavaa tietokonetta toimivan verkon kera.
Perille pääsemistä vaikeuttavat joskus yllättävätkin asiat. Apulaispalopäällikkö Hannu Nissinen sanoo, että varsinkin vapaa-ajan asuntojen omistajat eivät valitettavan usein tiedä kiinteistönsä katuosoitetta. Osa saattaa taas ilmoittaa navigaattorin käyttäjälle piilopirttinsä karttakoordinaatit.
"Tällöin pienikin vika numeroissa heittää sijainnin ihan toiseen paikkaan", Teemu Huovinen huomauttaa.
Paloesimies Jukka Palolan mukaan navigaattorit jopa työllistävät pelastusviranomaisia.
Palola kertoo, miten pohjoiseen autoillut matkailija päätti hyödyntää navigaattorin lyhyin reitti -toimintoa ja päätyi navigaattorin opastamana Etelä-Sotkamon pienille metsäautoteille, missä auton renkaat jäivät sutimaan tyhjää.
Autoliitto ei suosita autoilijoita käyttämään navigaattoreiden oikotietoimintoa. Vaarana on juuri se, että navigaattori suosittaa autoilijaa käyttämään pikkuteitä, joita ei ole tarkoitettu matka-ajoon.
Noin 75 000 kilometriä vuodessa Oulun läänin itäosissa ajava jalostusneuvoja Maarit Hietanen luottaa täysin navigaattoriin. Hietasen uudenkarheasta farmariautosta ei edes löydy alueen tiekarttaa.
"En enää navigaattoria pois antaisi. Varsinkin talvella, tuiskulla ja pakkasella se on ehdoton. Ennen minulla oli autossa pitkävartinen harja, jolla kävin harjaamassa tienviittoja puhtaaksi. Nyt navigaattori kertoo mistä risteyksestä pitää kääntyä", Hietanen kehuu.
Navigaattori on Hietaselle tarpeellinen paitsi maaseudun tiloille ajettaessa myös suunnistaessa suureen kaupunkiin koulutukseen tai seminaariin.
"Jossain Tampereella tai Helsingissä olisin ihan hukassa auton kanssa ilman navigaattoria. Nyt voi keskittyä ajamaan eikä tarvitse jännittää, että mikä katu se tuossa oli."
Oikotiekomennon käytöstä Maarit Hietasella on vaihtelevia kokemuksia. Kerran navigaattori ohjasi hänet sorakuopan läpi, kerran metsätiellä, jossa kasvoi jo kaksimetristä mäntyä.
"Navigaattori ei tunnu pysyvän perillä paikallisesta metsänhoidosta", heittää Hietanen.
Myös osoitemuutokset saavat apulaitteen ymmälle.
"Kuhmo muutti osoitejärjestelmää ja esimerkiksi minun osoitettani ei navigaattorista löydy."
Kaleva 18.9.2007