Ei ole mikään yllätys se, että monet valtiot ovat harjoittaneet vakoilua Suomessa. Etenkin kylmän sodan aikana Helsinki oli jopa jonkinlainen solmukohta, jossa oli liikettä moneen suuntaan. Tarkkailtiin toisia ja siinä sivussa Suomea, järjesteltiin yhteyksiä ja liikkumisia.
Mutta tähänkin taustaan nähden Kalevassa sunnuntaina kerrottua, Oulua koskevaa tapausta on pakko pitää vähintään omituisena. Kyse oli Yhdysvaltain laivastoasiamiehestä ja hänen pienestä seurueestaan, joka kesällä 1978 ajeli veneellä kuvaamassa ainakin Oulun ja Raahen satamia.
Sekään ei sinänsä hämmästytä, että ennen satelliittiaikaa satamien kaltaisia paikkoja käytiin katsomassa omin silmin. Vakoilu on kuitenkin yleensä ymmärretty toimintana, joka tehdään vähin äänin ja mahdollisimman salaa. Amerikkalaiset olisivat varmasti vuonna 1978 osanneet halutessaan käydä kuvaamassa pohjoisen satamat ilman että kukaan olisi saanut mitään vihiä.
Sen sijaan nyt soitettiin satamakapteenille ja kerrottiin, että Yhdysvaltain sotilasasiamies tulee paikalle ajelemaan itsekseen veneellä. Läntisen supervallan sotilasasiamies ei todellakaan ole kuka tahansa henkilö, saati keskellä kylmää sotaa. Eikä tällainen toiminta sovi mihinkään normaaliin diplomaattiseen käyttäytymiskoodiin.
Kalevan haastattelemat asiantuntijat ovat olleet tapauksesta hyvästä syystä ymmällään. Yhtä ihmeissään oli tutkija Jussi Pekkarisen löytämien raporttien mukaan Suojelupoliisi ja maan johto presidentti Urho Kekkosta myöten.
Yhdysvaltain lähetystölle annettiin huomautus, kuten asiaan kuuluu, mutta muuten tapaus pidettiin visusti pois julkisuudesta. Edelleen on arvoitus, mitä amerikkalaiset yli 30 vuotta sitten oikein halusivat testata: Suomen toimintatapaako, vai kaipasivatko he oikeasti tietoja Suomen satamista maan kapeimmalla kohdalla? Hetki tuon retken jälkeen Neuvostoliitto ehdotti Suomelle yhteisiä sotaharjoituksia.
On puhuttu paljon Neuvostoliiton toimista Suomessa noina vuosikymmeninä. Aktiivisia olivat muutkin maat. Supervaltojen esikuntien karttatauluilla liikkui nuolia molempiin suuntiin, Suomen tapaisten maiden rajoista piittaamatta. Vaikka paljon on tullut tietoon, kylmän sodan aikaisista arkistoista näköjään paljastuu yhä uusia tapauksia. Se aika on kaikeksi onneksi jo kaukana takana. Silti on hyvä muistaa, ettei tänäkään päivänä kaikki ole aina sitä miltä näyttää.