Viikonvaihteessa nuori tshekkiläinen laulajapianisti Marketa Irglova,19, ja irlantilainen muusikko Glen Hansard, 37, pokkasivat itselleen Oscarin. Oscar-palkintojen pitkässä luettelossa "Paras filmilaulu" jää helposti huomiotta.
Muutenkin filmiballadi Once (Kerran tai Olipa kerran) on kummajainen Hollywoodin mahtikulisseissa.
Puolentoista tunnin pätkä on kuvattu edullisella digikameralla ja halvimmalla äänityksellä. Mukana ei ole oikeita näyttelijöitä. Filmin ohjasi orkesterin entinen rumpali. Silti filmin tarina ja sen peruslaulu Falling Slowly ovat herkistäneet amerikkalaisyleisön.
Filmi kertoo yksinkertaisen, rohkaisevan nyyhkytarinan siitä, miten kaksi nuorta kohtaavat suurkaupungin kylmän välinpitämättömällä kadulla.
Glen esittää Dublinissa muusikon urasta haaveilevaa katusoittajaa, jolta homma ei oikein suju. Tshekistä toimeentulohuolia paennut Marketa myy kadulla kukkia, mutta tosiasiassa hän on lahjakas pianisti.
Tavatessaan nuoret tajuavat, että heidän yhteisäänestään ja yhteismusiikistaan syntyy kiehtova voima ja menestys alkaa. Kumpikin kuitenkin epäröi suhteen näkymiä. Loppu on surumielinen, mutta tunneaallot polttavat musiikin mieleen moneksi päivää.
Marketa Irglova oli vain 13-vuotias, kun hän tapasi 17 vuotta vanhemman Glenin kotikaupungissaan Tshekinmaan Määrin Valasske Meziricissa.
Glen Hansardin johtama irlantilainen folk-yhtye The Frames vieraili Tshekissä varsin usein. 15-vuotiaana Marketa lähti Glenin perään Irlantiin.
Yhteisen tunnustuksen mukaan he alkoivat vakavasti seurustella vasta filmauksen aikana. Glen kertoo pitäneensä Marketasta alusta alkaen, mutta toki tienneensä, että tämä oli vasta lapsi.
Lienee selvää, että 150 000 dollarin eli noin 100 000 euron budjetilla valmistunut elokuva voi voittaa katsojan vain aitoudellaan, sisäisellä voimallaan. Kömpelöt kohdat peittyvät kuvauksen arkipäiväiseen ja jopa naivistiseen viehätykseen.
Irglova kiukutteli käsikirjoitusta laadittaessa, etteivät tshekkitytöt tietenkään pukeudu Balkanin kerjäläisten pitkiin hameisiin eikä Tshekissä myydä kukkia kadulla eivätkä nuoret äidit enää ole Tshekin arkea.
"Mutta filmi on filmi ja ohjaaja on ohjaaja", naureskelee Irglova nyt.
Elokuvateoreetikot voivat eritellä filmiä pitkään. Jonkun mielestä tarina on vain halpa muunnelma 1960-luvun ökylavastetusta suurmusikaalista My Fair Lady kukanmyyjättärineen.
Irglova, joka täyttää näinä päiviä 20 vuotta, kuitenkin itse totesi Oscar-kiitospuheessaan palkintonsa kuuluvan kaikille nuorille itsenäisille taiteilijoille. Hän kehotti uskomaan herkän ja aidon laulun ja eleettömän musiikin voimaan.