Keskustan puheenjohtajan, pääministeri Matti Vanhasen tyyli ei lipsu.
Toisella pääministerikaudellaan Vanhanen vannoo edelleen yhteistyön nimeen eikä aio käyttää hallituksessa tai puolueessaan nyrkkiä johtamisvälineenä.
Hyvin tukalassa tilanteessa Vanhanen on silti valmis ottamaan kovatkin keinot käyttöön. Näin tapahtui yhden kerran viime vaalikaudella, kun hän uhkasi hajottaa punamultahallituksen.
Vanhanen kavahtaa aidosti komentopolitiikkaa ja ristiriitoja. Hän hautasi keskustalaiseen perinteeseen kuuluvan tahtopolitiikan noustessaan puolueen puheenjohtajaksi syksyllä 2003. Nyt tahtopolitiikka pyrkii ryminällä takaisin pintaan keskustan puoluesihteerin Jarmo Korhosen muodossa.
"Meillä keskustassa on pitkät traditiot siinä, että haluttaisiin käydä kylätappeluita. Se ei kuulu minun johtamistapaani. Olen vakuuttunut, että minun tavallani Suomi saavuttaa paremmat toimintamahdollisuudet", rentoutuneen oloinen Vanhanen kertoo virkahuoneessaan valtioneuvoston linnassa.
"Minun silmissäni keskusta on kansakuntaa rakentava puolue, joka haluaa tehdä hyvää yhteistyötä muiden kanssa. Viime vaalikaudella yhteistyö sujui hyvin demareiden kanssa. Jos vaalitulos olisi ollut toinen, olisi ollut mahdollisuus jatkaa heidän kanssaan, mutta kansalaiset päättivät toisin. Vaalituloksella on siis aito merkitys."
Intohimoa ja sähinää
Vanhanen ymmärtää, että julkinen keskustelu janoaa intohimoa, särmää ja sähinää. Hänen mukaansa julkiset ristiriidat jättävät aina yhteistyöhön pienen jäljen, johon helposti palataan.
"En ole tässä mielessä kovin mediaseksikäs poliitikko. Haen pidemmällä tähtäimellä tuloksia ja pyrin siihen, että hallitus pystyy toimimaan kaikki neljä vuotta ja tekemään uudistuksia. Tyylini tuotti hyvän tuloksen viime kaudella. Minulla ei ole mitään syytä epäillä, että se ei toimisi myös tällä kaudella."
Vanhanen lähes suitsuttaa uutta yhteistyökumppaniaan, kokoomuksen Jyrki Kataista.
"Henki ja keskinäinen yhteistyö on hyvä. Keskustan ministereiden viesti on ollut, että Katainen ei ole valtiovarainministerinä ryhtynyt sorkkimaan ministereiden tekemän budjettiesityksen sisältöä."
Tarkemmin muistelmissa
Keskustalaisten mieliin on syöpynyt hyvin SDP:n puheenjohtajan Eero Heinäluoman tavat, kun tämä oli valtiovarainministeri.
Punamultahallituksessa oli kova vääntö keväällä 2006 pidetyssä budjetin kehysriihessä. Silloin keskustaministerit kokivat, että valtiovarainministeri yritti kasata heidän hallinnonalalleen enemmän säästöjä kuin demariministereiden vastuualueille.
Vanhanen kertoi jo silloin tuoreeltaan harkinneensa omaa asemaansa, kun budjettikehyksistä ei tahtonut syntyä sopua. Kiihkeimmin hallitusta oli tosin silloin kaatamassa osa puolueen riviministereistä.
Nyt Vanhanen vahvistaa, että hallituksen hajoaminen oli yhden kerran todellisena uhkana - eikä hän tarkoita tällä pääministeri Anneli Jäätteenmäen eroon johtaneita tapahtumia.
"Pääministerinä väläytin hallituksen hajoamista. En halua mennä yksityiskohtiin. Palaan siihen tarkemmin muistelmissani. Sellaista (hallituksen hajottamisella väläyttämistä) ei voi tehdä monesti. Se jättää aina jäljen, ja se vaatii aina tasapainottavia ratkaisuja", Vanhanen kertoo.
Vanhanen ei suostu tarkemmin puhumaan, mistä väännöstä tarkalleen on kysymys. Sen verran hän paljastaa, että kiista liittyi maatalouskysymykseen. Vanhasen mukaan tapaus sattui ennen kevättä 2006.
On helppo päätellä, että punamultahallituksen pahin kriisi elettiin vuoden 2005 syksyllä, kun keskusta vaati maataloudelle omaa tupoa sen jälkeen, kun työmarkkinajärjestöt olivat sopineet tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta.
Monien vaiheiden jälkeen vuonna 2006 hallitus pääsi sopuun maatalouden kansallisesta tuesta. Hallituspuolueiden välillä oli kipinää jatkuvasti myös maatalouden lomituspäivistä.
Ministerit tontillaan
Onko Matti Vanhanen muuttunut neljässä vuodessa pääministerinä tai ihmisenä?
Vastaus tulee kuin tykin suusta:
"Ei ole kauheasti muuttunut, mutta ympäristö on muuttunut. Samoista asioista, jotka sanoin neljä vuotta sitten, halutaan käydä nyt keskustelua. Uskottaisiin, että tietyissä asioissa olen itsepäinen. Minulla on tietty johtamisfilosofia ja julkisuuslinja, ja noudatan niitä."
Vanhanen selventää, miksi hän ei halua, että julkisuudessa puidaan keskeneräisiä asioita.
"Kriisit syntyvät usein silloin, kun julkisesti tulee naulattua kantoja: asioista tulee helposti kunniakysymyksiä. Silloin niistä tulee vaikeita. Julkisuus odottaa tällaisia kunniakysymyksiä, ja siitä syntyy jännite politiikkaan. Johtamisen kannalta ne ovat tuhoisia. Tähän ajatteluun liittyy se, ettei pidä mennä toisten tontille."
Toimittajataustainen Vanhanen myöntää olemassa olevan ristiriidan.
"Tässä on sisään rakennettu ristiriita pääministerin intressin - johtaa hallitusta hyvin - ja värikkään julkisen mielenkiinnon välillä. Tämä on selvä peli. Toimittajalla on oikeus yrittää rikkoa se. Olen ainoa Suomessa, jolla on intressi pitää kiinni hallituksen toimintakyvystä", Vanhanen painottaa.
Korhosen puheoikeus
Vanhanen luottaa siihen, että kun ihmisille annetaan vastuuta, he ottavat sen vastaan. "He toteuttavat hallitusohjelmaa ja ovat lojaaleja toisilleen."
Vanhanen kertoo puhuvansa nyt sektoriministereistä. Tässä yhteydessä pulpahtaa esiin puoluesihteeri Korhonen, joka on keväästä lähtien on ollut useissa asioissa julkisuudessa eri linjoilla kuin puheenjohtaja Vanhanen.
"Korhosella on oikeus sanoa mielipiteensä. Jos se ei aina osu nappiin sen kanssa, mikä on puheenjohtajan aatos, ei siitä kannata hätkähtää", Vanhanen toppuuttelee.
Vanhasen mukaan kyse on ollut vivahde-eroista.
"Korhonen tuo esiin kentän tunnelmia ja kirjavia mielipiteitä, samoin kuin kansanedustajat."
Vanhanen pitää täysin ymmärrettävänä, että Korhosella on ollut kesällä näkyvä rooli. "Kun olin päättänyt olla heinäkuun hiljaa, koko puolue ei voinut olla hiljaa."
Korhonen antoi kaksi viikkoa sitten sunnuntaina tiedotteen, jossa hän ilmoitti, että Suomen pitää harkita osallistumista YK:n johtamaan Darfurin rauhanturvaoperaatioon. Seuraavana päivänä hän ilmoitti kirjallisesti antavansa täyden tuen pääministeri Vanhaselle ja hallitukselle asiassa. Korhonen tunnusti, että Suomen nykyiset sitoumukset rajoittavat mahdollisuuksia osallistua Darfur-operaatioon.
Pitikö Vanhasen lyödä nyrkkiä, kun puoluesihteeri haastoi puheenjohtajan Darfur-kysymyksessä?
Vanhanen kiistää huhut, että hän olisi kutsunut Korhosen asiassa puhutteluun. "Emme ole tavanneet sen asian merkeissä. Hän soitti minulle. Oli hyvä käydä selventävät keskustelut, koska oli tulkittu, että meillä olisi asiassa ristiriita", Vanhanen korostaa.
Kun pääministeri selventää Suomen linjaa rauhanturvatoiminnassa ja YK:n menettelytapoja operaatioiden kasaamisessa, hänestä huokuu ajatus, että puoluesihteeri taisi olla Darfur-asiassa väärällä tontilla.
Tunteiden tasoittelua
Vanhanen tietää, ettei hänen tyylinsä tyydytä kaikkia.
"Tämä johtamisfilosofiani ja ristiriitojen tasoittelu puolueiden välillä ei miellytä kaikkia meidän porukassamme, ei muissa puolueissa eikä median keskuudessa. Moni haluaa, että näyttäisimme enemmän väriä siinä, mitä mieltä oma porukkamme on. Silloin tulisi kamppailua. En pidä sitä ensisijaisena Suomen kannalta. Aion pitää oman johtamistyylini."
Pääministeri lohduttaa, että sinivihreälle hallituksellekin ehtii tulla neljän vuoden aikana kiistoja.
Vanhasen resepti kriisitilantaseen on: "Kun syntyy kriisitilanne, sen ratkaiseminen on hetimiten vaikeaa. Antaa muutaman päivän mennä, julkisen keskustelun pyöriä jatunteiden tasoittua. Pyrin ehkäisemään tällaiset kriisit. Yritän tasoitella myös tietoisesti ristiriitoja julkisesti."
Kolmas kausi siintää?
Onko Vanhanen ehdolla ensi kesän puoluekokouksessa puheenjohtajaksi?
"Olen ilman muuta ehdolla. Olen oman arvioni mukaan poliitikkouran alkuvaiheessa."
Meneekö keskusta Vanhasen johdolla vuoden 2011 eduskuntavaaleihin?
"Minulla on pitkäjänteinen pyrkimys vaikuttaa Suomen asioihin. Se on äkkiä, mutta en halua sillä spekuloida", hän viittaa vuoden 2010 puoluekokousvalintoihin.
"Olen hyvin motivoinut tästä hallituksesta. Haluan viedä hallitusohjelman jäntevästi loppuun, ja haluan vähitellen asettaa tavoitteita seuraavallekin jaksolle", Vanhanen väläyttää.
Kaatoiko Vanhanen kylmää vettä niiden keskustalaisten niskoihin, jotka ovat jo alkaneet jakaa hänen perintöään?