Vyöti, Reetu, Aatu ja muut karhukumppanit ovat jo varsin raukeita lokakuun lopun märän räntäsateen tarttuessa turkkiin. Talviunien aika on näinä päivinä minä hetkenä tahansa. Keron suurpetokeskuksen karhut vetäytyvät silloin koppeihinsa nukkuakseen puolisen vuotta.
"Näistä moni olisi jo valmis menemään talviunille, jos ihmisiä ei enää kävisi", sanoo suurpetokeskuksen isäntä Sulo Karjalainen. Ruokahalu on vähentynyt, mutta erilaiset herkkupalat; porkkanat, omenat ja viinirypäleet maistuvat varsinkin kun Karjalainen niitä tarjoaa omasta kädestään. Välillä yksi karhuista lipaisee kielellään Karjalaisen poskea.
"Haluatteko te viinirypäleitä? Kertokaahan se itse minulle", Karjalainen sanoo lempeällä äänellä tarjotessaan rypäleitä reilut kaksi vuotta vanhoille kaksosille Aatulle ja Reetulle. Hän päättelee vastauksen myönteiseksi ja rypäleet hotkitaan kädestä. Karhukaksosten emo Tessukin saa huomiota.
"Annetaan äidillekin, eihän hänenkään suunsa tuohesta ole", Karjalainen hymyilee.
Kerolla on seitsemän karhua: 12-vuotiaat Tessu ja Niisku, 11-vuotias Vyöti, nelivuotiaat pojankoltiaiset Juuso ja Jooseppi sekä nuorimmat Aatu ja Reetu. Lisäksi tarhassa on kettuja, poroja, ilveksiä, koiria ja ahma.
Talviunien aika alkaa karhuilla yleensä loka-marraskuun vaihteessa. Sään muuttuessa talviseksi Keron karhut menevät lämpöeristettyyn koppiin. Pehmikkeeksi ne vievät sinne havuja, olkia ja sammalta. Ihan heti ne eivät ala nukkua yhtäjaksoisesti, vaan käyvät vielä muutaman kerran ulkoilmaa nuuskimassa.
Vuorokausi
yhdellä kyljellä
Talven aikana karhujen nukkumista voi seurata monitorin kautta. Jos Karjalainen näkee karhun olevan valveilla, hän käy sitä tervehtimässä. Karhu nukkuu samassa asennossa yleensä yhden vuorokauden ja vaihtaa sitten asentoa. Kun karhu kömpii kevään myötä ulos, on se menettänyt painostaan noin 20 prosenttia.
Sulo Karjalainen on ollut karhujen kanssa tekemisissä nuoresta alkaen. Vaikka kasvoissa on jälkiä karhun kynsistä, ei eläin häntä pelota. "Varovainen on silti oltava. Kun leikin karhujen kanssa, on pidettävä varansa, etten antaudu kovin riehakkaaseen leikkiin."
Täysikäinen karhu voi kasvaa 400-kiloiseksi. Tarhassa karhusta tulee suurempi kuin luonnossa koska se saa parempaa ravintoa eikä sen tarvitse liikkua ravinnon haussa. Karhu on Karjalaisen mukaan laiska eläin. Se syö, leikkii, oleskelee ja nukkuu.
"Karhu ei hamstraa ruokaa, jos sitä on muuten sille tarjolla."
Karhut tuntevat hoitajansa ja nimensä. Pää käännähtää kun ne kuulevat nimensä. Karhu on utelias luonnoltaan ja tulee tarhassa aitauksen vierelle vieraita katsomaan.
Moni petokeskuksessa vieraillut lapsi mielisi rapsuttaa karhuja. Ne eivät kuitenkaan erityisemmin pidä rapsuttamisesta ja ovat arkoja turkistaan.
Kaikki karhut ovat Karjalaiselle rakkaita, mutta Vyötillä on erikoissijansa tämän nallemaisen miehen sydämessä. Vyöti jäi orvoksi viiden kuukauden iässä, kun sen emo ammuttiin. 2,5 kilon painoista pentua piti syöttää tuttipullolla. "Muutenkin häntä oli hoidettava kuin lasta. Vaippoja ei sentään tarvinnut käyttää."
Vyöti kulki pienempänä hoitajansa mukana niin ulkona kuin sisällä talossakin. "Jos Vyöti ei päässyt mukaan, se alkoi valittaa ja itkeä."
Entäpä tekisikö Sulo Karjalaisella itsellään mieli mennä talviunille? "Joskus kun on oikein pakkanen tai tuiskuttaa, tekee mieli käpertyä johonkin loukkoon pitemmäksi aikaa."
