Kannuksensa Ultra Bra -hittien säveltäjänä hankkinut Kerkko Koskinen uskaltautuu uutuuslevyllään vieraalle maaperälle. Koskinen sävelsi ja sovitti albumillisen instrumentaaleja. Kerkon aivoituksia tulkitsevat levyllä trumpetisti Verneri Pohjola sekä UMO Jazz Orchestra.
"Läpisävelletyssä instrumentaalimusassa on niin paljon uutta ja ihmeellistä, että tuntui kuin olisin menettänyt poikuuden toiseen kertaan", muusikko kuvailee.
Levyn sävelmiin muovautui hänen mukaansa kolme linjaa.
"Lalo Schifrinin elokuvasävelmät oli yksi esikuva. Jazz-vaikutteita ammensin puolestaan Gil Evansin ja Miles Davisin yhteistyöstä Davisin albumilla Sketches of Spain. Kolmas linja taas avautui Stravinskin Kevätuhrin tapaisesta klassisesta musiikista."
Kerkko kuitenkin korostaa samalla, että albumin sävelmät eivät ole pastisseja esikuvistaan.
"Mikään noista linjoista ei toteutunut sellaisenaan. Joku on sanonut, että tämä musa vertautuu elokuvien soundtrackeihin: niillähän risteilee erilaisia vaikutteita popista, jazzista ja klassisesta."
Albumista tuli samalla kirjailija Agatha Christien nimikkolevy. Agatha-albumin kaikkien laulujen nimet ovat Christien kirjojen nimiä, kylläkin hieman muunnettuina.
"Kun nämä biisit ovat kuitenkin niin abstrakteja, niiden nimet jäisivät helposti kellumaan tuonne jonnekin. Keksin sitten nimetä ne Agathan kirjojen mukaan. Ehkä ne hahmottuvat näin kokonaisuudeksi", aprikoi kaikki Christien kirjat lukenut musikantti.
Ei muita rajoja kuin mielikuvitus
Koskinen kiittää onneaan siitä, että hän sai Agatha-albumille juuri ne soittajat joita eniten halusi.
"Kun kaikki suostuivat mukaan, piti hetki miettiä, onko minusta tähän hankkeeseen. Kun sitten ajattelin, että on, niin vahinko oli jo tapahtunut. Ei auttanut muuta kuin ruveta tekemään."
Koskinen sävelsi ja sovitti pitkäsoitolle kaiken muun paitsi trumpetisti Verneri Pohjolan soolot.
"Vernerin soitto on improvisoitua. Halusin hänet ehdottomasti mukaan. Vernerillä on niin hieno soundi ja hän soittaa niin kauniisti", Kerkko kumartaa.
Koskisen mukaan oli kiehtovaa katsoa, miten laulujen tekeminen ja nyt avattu instrumentaalien teko eroavat toisistaan.
"Jos tekee laulun, on yleensä yksi vahva inspiraatio ja se on siinä. Lauluissa on selkeämmät lainalaisuutensa. Instrumentaalin teossa sen sijaan on oikeasti vain mielikuvitus rajana. Niissä voi tehdä ihan mitä tahansa."
"Elokuvallista törkeilyä"
Agatha-albumin filmivaikutteiset sävelet ovat selvimmin esillä levyn avausraidalla Crooked Room. Biisissä onkin Koskisen mukaan "elokuvallista törkeilyä".
Jazzpuolen Miles Davis ja Gil Evans puolestaan kajastavat vahvimmin pitkäsoiton kappaleella Pale Horse.
"Klasariajattelu (klassinen musiikki) taas kuuluu ehkä eniten sävelmällä The Pointing Finger. Se on sävelletty orkesterimusiikiksi, joten mukana ei ole varsinaista rumpukomppia", Koskinen kertoo.
Agatha-levyn äänimaisemaa pääse piakkoin kuulostelemaan myös konsertissa, tosin näillä näkymin vain yhden kerran. Koskinen, Pohjola ja UMO tuovat produktionsa kansan eteen Helsingin Juhlaviikkojen Huvila-teltassa 29. elokuuta.
