Monipuolinen laji kiipeily jaetaan useaan alaluokkaan. Yksi on ilman köysiä matalalla tapahtuva boulderointi (vrt. engl. boulder). Toinen suosittu tapa on yläköysikiipeily, jossa köyden toinen pää on varmistajalla, josta se kulkee reitin huipulta takaisin kiipeilijän valjaisiin.
Yläköysikiipeilyn tapainen muoto on leadaus, joka eroaa yläköysikiipeilystä siten, että köysi menee suoraan alahaalla olevalta varmistajalta kiipeilijälle, joka kiinnittää köyden matkan varrella muutaman metrin välein oleviin sulkurenkaisiin; siten voidaan kiivetä huomattavasti yläköysikiipeilyä pidempiä reittejä.
Myös jää-, miksta, vuori- ja alppikiipeily luetaan kiipeilyn muodoiksi, mutta ne eivät ole yhtä hyvin aloittelijoille sopivia.
Jutun pääkuvana olevalta videolta näet aluksi boulderointia ja sitten yläköysikiipeilyä automaattivarmisteisella seinällä.
Alkuun pääsee vähällä
Varusteita ei tarvitse alkuun päästäkseen paljon; boulderointiin riittävät pelkät kiipeilykengät, mutta joskus tarvitsee myös crash padin. Se on patja, jonka päälle boulderoinnissa voi pudota turvallisesti.
Yläköysi- ja leadkiipeilyyn tarvitsee kenkien lisäksi valjaat sekä köyden. Vuori- ja jääkiipeilyn varustelista on puolestaan jo huomattavasti pidempi.
Kiipeilyreitit jaetaan vaikeustason mukaan eri greideihin (engl. grade, vaikeusaste).
Greidit kuitenkin vaihtelevat maittain, Yhdysvaltojen 5a voi olla vaikeampi kuin Suomen 5a. Pohjoismainen greidiasteikko kulkee yhdestä yhteentoista, Oulun kiipeilykeskuksesta reittejä löytyy 4a:sta 7b+-tasolle asti.
Aloittelija pääsee kiipeämään helposti ainakin neljällä ja joihinkin viidellä alkaviin reitteihin.
Suomessa on jonkin verran kalliokiipeily- ja boulderointipaikkoja, mutta jo Ruotsiin ja Norjaan ajamalla pääsee vielä paremmille kiipeilyalueille. Onneksi Suomessa on kuitenkin kiipeilyhalleja, joissa on hyvät harrastusmahdollisuudet.
Oulun keskus melko suuri ja kattava
Kiipeilykeskuksena Oulun kiipeilykeskus on valtakunnankin tasolla melko suuri ja kattava: sieltä löytyy yksi suuri 300 seinäneliömetrin boulderointialue, pieni boulderointiseinä, viisi automaattivarmisteista seinää (joilla voi siis kiivetä yksin ilman erillistä varmistajaa) sekä laajat tilat yläköysi- sekä leadauskiipeilyyn.
Oulun kiipeilykeskus on Suomen Urheilukiipeily- yhdistyksen jäsen, eli OKK:n myöntämä yläköysikortti (kortti, joka oikeuttaa yläköysikiipeilyyn ja varmistamiseen) ja leadauskortti käyvät myös esimerkiksi Kuopiossa, Jyväskylässä, Tampereella, Helsingissä ja Turussa.
Aloittelijan kannattaa pitää mielessään muutama kiipeilyvinkki:
1. Kiipeä jaloilla, älä käsillä - kädet väsyvät nopeasti.
2. Pidä itsesi lähellä seinää, se on kevyempää.
3. Älä haukkaa aluksi liian isoa palasta ja lähde vaikeille reiteille. On parempi edetä hitaasti ja nostaa greidiään taitotasonsa mukaan.
Jutun on tehnyt tutustu työelämään ja tienaa -kesätöissä Kalevassa oleva Kerkko Konola.