Kumpi on suurempi rikos: se, että kerjää saadakseen toimeentulonsa, vai se, että saattaa lähimmäisen siihen tilaan, että hänen on pakko kerjätä?
Suomi on kriminalisoimassa kerjäämistä. Näin ainakin, mikäli sisäministeriön työryhmän esitys muuttuu laiksi.
Tässä tapauksessa on helpompaa syyllistää rikollisiksi rikoksen uhrit, siis kerjäläiset, kuin ne, jotka ovat syyllisiä heidän kurjaan tilaansa.
Lakiesitys kieltäisi kadulla kerjäämisen ja luvattoman leiriytymisen. Esitys on kuorrutettu tavoitteella estää organisoitu kerjääminen ja ihmisten hyväksikäyttö. Käytännössä ehdotus on sisällöltään sellainen, että se on suunnattu yksinomaan muista EU-maista Suomeen saapuneita romaneja vastaan.
Laki tulisi toteutuessaan aiheuttamaan melkoisia tulkintavaikeuksia. Miten suhtaudutaan rahan kerjäämiseen kadulla hyväntekeväisyystarkoituksessa? Entä tulisiko katusoitto ja kukkamyyntikin kieltää?
Oikeustieteilijät ovat kuin yhdestä suusta tyrmänneet lakiesityksen syrjiväksi. Sillä tyynnyteltäisiin joidenkin hyvään oloon tottuneiden suomalaisten mieliä saattamalla iso köyhyysongelma pois silmistä ja samalla pois mielistä.
Romanikerjäläiset on iso sosiaalinen ongelma Euroopassa. Kerjäyksen kriminalisointi ei poistaisi yhtään epäkohtaa. Se johtaisi ainoastaan näiden kurjassa asemassa olevien ihmisten syyllistämiseen. Harva heistä on valinnut kohtalonsa vapaaehtoisesti.
On syytä muistaa, että aivan tuntematonta, joskin harvinaista, ei ole sekään, että suomalainen kerjää. Kovin kauas historiassa ei tarvitse mennä, kun kerjääminen oli yksi keino hankkia elantoa myös Suomessa.