Itä-Euroopan kerjäläisten aalto yllätti vauraat EU-maat. Unionin pitää painostaa tulijoiden lähtömaita hoitamaan kansalaistensa asiat kuntoon.
Niska köyryssä rahaa kerjäävät romanit ovat tulleet tutuksi Länsi-Euroopan kaduilla erityisesti sen jälkeen kun Romania ja Bulgaria viime vuoden alussa tulivat EU:n jäseniksi. Vapaan liikkumisen oikeus toi noidenkin maiden asukkaille mahdollisuuden lähteä muualle unioniin turisteiksi ja työnhakuun. Siksi vaatimukset EU-kansalaisiin kuuluvien romanien "palautuksesta" ovat sekä periaatteellisesti kyseenalaisia että käytännössä lähes mahdottomia toteuttaa.
Euroopassa romaneja on arviolta 12 miljoonaa, joista EU:ssa noin kymmenen miljoonaa. Suuria romanivähemmistöjä on myös läntisissä jäsenmaissa, kuten Espanjassa ja Ranskassa. Vauraassa lännessä romanien olot ovat kuitenkin selvästi paremmat kuin idässä. Itä-Eurooppa sen sijaan kätki syrjintäpommin, joka nyt purskahti länsieurooppalaisten silmille.
Kuvat esimerkiksi Romanian romanikylistä herättävät kysymyksen, vaivautuiko noilla paikoilla aikanaan vierailemaan kukaan Romanian jäsenyysehdoista neuvotellut EU:n poliitikko tai virkamies. Ja jos ongelma oli tiedossa, miksi sitä katsottiin läpi sormien? Aineelliset olot noissa kylissä ja kaupunkien romanilähiöissä ovat ihmisarvoa loukkaavia. Sen päälle romanit kärsivät kotimaissaan muutenkin ankarasta syrjinnästä.
Suomessa keskustelu on tiivistynyt kysymykseen, pitääkö kerjääviä romaneja auttaa vai ei. Vaikka moni tiedostaa, että rahan antaminen ei kerjäläisyyden alkusyitä poista, lantin tai parin ojentaminen voi silti tuntua oikealta. Jos kerjäläisen mukana on lapsi, ohimeno tuntuu vielä sydämettömämmältä.
Siitä huolimatta kerjäläisten tukeminen rahaa antamalla on koko suuren ongelman ratkaisun kannalta lyhytnäköistä. Niin tuetaan ihmisarvoa alentavan elinkeinon jatkumista ja uusien sukupolvien tuloa sen piiriin. Sadoissa tuhansissa Itä-Euroopan romaniperheissä tehdään päivittäin valintoja siitä, pannaanko lapsi kerjäämään vai kouluun. Jos romanilapset saadaan opintielle, väestöryhmän elintaso voi kohentua muutamassa vuosikymmenessä olennaisesti. Jos kotien valinta on lähettää lapsi kerjuulle, ei muutoksesta ole toivoa.
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöelimen Etyjin romaniyhdyshenkilö Andrzej Mirga tiivisti asian viime kuussa Suomessa käydessään sanomalla, että romanien koulutus on "kaiken avain".
Jokaisen kerjäläiseen törmäävän on tietysti säilytettävä terve inhimillinen harkinta. Jos ihminen on hädässä ja etenkin, jos kyse on lasten kärsimyksestä, apua pitää antaa. Silloin vastuu kuuluu myös viranomaisille. Tämän hetken suuri ongelma vain on, että viranomaiset eivät ole osanneet ratkaista sitä, miten kerjäläisongelmaan tartutaan.
Itä-Euroopan romanien syrjinnän syyt juontavat kauas historiaan. Myös romanikulttuurissa on piirteitä, jotka ovat aiheuttaneet valtaväestön nyreksintää ja vihamielisyyttä. Siksi romanien on pystyttävä arvioimaan myös perinteitään ja ennen kaikkea ottamaan vastuuta olojensa kohentamisesta omiinkin käsiinsä. Myös tässä ratkaisu kiertyy koulutukseen.
Euroopan unionissa pitää puolestaan painostaa itäisiä jäsenmaita tarttumaan niiden vähemmistöongelmaan.
Painostamatta asia tuskin tulee kuntoon. Suomesta ei puolestaan pidä välittää viestiä, että ammattitaidottomatkin tulijat saavat täältä helposti työtä. Kaikkiaan romanikysymyksen hoito käy EU:ssa testiksi siitä, ovatko toiset unionin kansalaiset vähemmän tasa-arvoisia kuin toiset.