Ker­jä­läi­siä hal­vek­si­taan Oulussa

Kerjääminen on tunnetyötä. Heti, kun istuu paljaalle asfaltille Raksilan marketeille ja sitten Rotuaarille, näkee ihmisarvonsa jättävän hyvästin. Yllättävää on, että päälle myös syljetään. Ajatukset menevät lukkoon, mikä tekee järjenjuoksusta mahdotonta.

Kuva: Jukka Leinonen

Kerjääminen on tunnetyötä. Heti, kun istuu paljaalle asfaltille Raksilan marketeille ja sitten Rotuaarille, näkee ihmisarvonsa jättävän hyvästin. Yllättävää on, että päälle myös syljetään. Ajatukset menevät lukkoon, mikä tekee järjenjuoksusta mahdotonta.

Kun asetun kerjäämään, tiedän välittömästi paikkani yhteiskunnassa.



Tuijotusta ja äidillisiä neuvoja


Raksilasta nöyristelevä ajetaan pois 10 minuutin ja puolentoista euron jälkeen. Muutaman ohikierroksen jälkeen vartijat lähestyvät englanniksi. Marketalueelta pitäisi poistua, sillä yksityisalueella kerjääminen on häiriöksi. Vartijoiden mukaan rahankeruu ei ole rangaistavaa, mutta aiheuttaa epämukavaa paheksuntaa asiakkaissa.

Keskellä Rotuaaria kerjääminen johtaa uuden menneisyyden luomiseen. Maassa istuessani Ihmiset tuijottavat useita sekunteja kauempaakin. Se pakottaa kehittämään uuden elämäntarinan, jossa uskon jo kuuluvani kadunkulmaan. Lamaannun ja tulen vakuuttuneeksi, että muut yrittävät tehdä minusta ongelman.

Äkkiarvaamatta tunnin istumisen jälkeen päälleni sylkäistään, eikä taakse enää katsota. Teini-ikäiset pojat nimittävät spukeksi ja tarjoavat käytettyä muovimukia vitsinä.

Alan pilkkaamaan rahaa. Ne muutamat kerrat, jolloin Rotuaarilla sentit pudotetaan kerjuupankkiin epätoivo rumasuodattaa ohikulkijan eleen. Luovuttaminen olisi jo viisautta.

Noin viisissäkymmennissä oleva rouva asettaa killingit huolellisesti eteeni ja muistuttaa englanniksi, että rahat ovat sitten nimenomaan ruokaan. Nainen ei suoranaisesti hymyile, neuvo tulee lähinnä äidin suusta.

Kerjäläisenä ohikulkijasta tulee tuomarini ja puolustaudun ajattelemalla olevani muiden säälimä. Olemassaoloni on jatkuvaa hyväksynnän hakemista.



Kokemus opettaa arjen arvostamista


Useimmin almuja antavat keski-ikäiset miehet. Jokainen heistä valitsee kolikot valmiiksi ja lähestyy sitten sympaattisesti nyökäten. Pitämällä päätään ylhäällä rahaa saa paremmin eikä arvostelun pakoilemisesta ole mitään hyötyä. Hymyjen kansiosta ohikulkijat valitsevat joko yhdistävän häpeänveljeyden tai moraalisen voitonhymyn.

Vastapäisellä patiolla istuneet miehet viimeistelevät tuoppinsa ja tulevat sitten vain ohimennen kysymään englanniksi, mikä jekku on kyseessä. Huivipäinen kerjääjä ei näytä heistä tarpeeksi säälittävältä. Suomenkielinen vastaus ihmetyttää, miehet poistuvat ja jään jälleen yksin.

Yleisesti oululaiset jättävät kerjäävän kuin autiolle saarelle. Kukaan kerjäämisestä ei valita.

Nuoret suhtautuvat kerjäläiseen arvostelevasti. Muistutan heitä siitä, etteivät saavutukset ole vain arkista vaivannäköä. Koiraa taluttava vetää lemmikkinsä haistelemasta takaisin vierelleen, kohtijuossut pikkutyttö haetaan selän taakse.

Mietin, että yhteiskunnassa pärjää se, joka sulautuu joukkoon, tietää aloittaa ateriansa uloimmalla haarukalla ja rakentaa arkea iän tahdittamana.

Nousen maasta kahden tunnin jälkeen puutuneena. Loppuillan yritän palautua kokemuksesta ajattelemalla, ettei kukaan arvosta arkeaan ennen kuin on tutkinut sen ääripäätä ennakkoluulottomasti.

Kaleva lahjoitti kerjäämisestä saadut rahat , 8,45 euroa, hyväntekeväisyyteen.

Ilmoita asiavirheestä