Syksyn sanapari kouluissa on fyysinen aktiivisuus. Termi on poimittu opetusministeriön ja Nuoren Suomen tuoreesta pumaskasta "Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7-18-vuotiaille."
Asiantuntijaryhmä on laskenut, että 7-12-vuotiaana pitäisi liikkua 1,5-2 tuntia, 13-18-vuotiaana 1-1,5 tuntia päivässä. Yli kahden tunnin pituisia istumisjaksoja pitää välttää, asiantuntijat sanovat. Ruutuaikaa viihdemedian ääressä saa olla korkeintaan kaksi tuntia päivässä, he varoittavat.
"Itsestäänselvät asiat pitää tarjoilla niin helposti, että ne menevät läpi koko yhteiskunnassa", sanoo Koululiikuntaliiton (KLL) toiminnanjohtaja Kristina Jakobsson.
Koska koulupäivät eivät saa venyä loputtomiin, liikuntatuntien määrää ei voi lisätä niin paljon, että tavoitteet täyttyisivät. Pitää kääriä hihat ja keksiä muita konsteja, Jakobsson sanoo.
KLL on mukana nostamassa liikuntakerhoja takaisin entiseen kukoistukseensa. Viime keväänä valtio myönsi kunnille koulujen kerhotoimintaan 5,9 miljoonaa euroa korvamerkittyä rahaa. Painopiste on liikunnassa.
"1990-luvun alussa Suomessa toimi yli 19 000 liikuntakerhoa. Nyt niitä on 1 900", Jakobsson puhisee.
Koska kerhot eivät olleet lakisääteisiä, kunnat luopuivat niistä ensimmäisenä, kun rahat loppuivat. Nyt ne halutaan sitouttaa kerhotoimintaan pitkäksi aikaa; vuoden 2010 rahoitus on sekin jo luvattu.
Passiivisuus
haasteena
Tutkimusten mukaan 45 prosenttia suomalaislapsista liikkuu seuroissa. Koulu on liikunnan suhteen paljon vartijana, sillä sinne tulevat ne passiivisetkin lapset ja nuoret.
"Tässäkin näkyy yhteiskunnan polarisoituminen. On niitä, jotka liikkuvat hirveästi ja niitä, jotka eivät liiku yhtään", Jakobsson sanoo.
"Passiiviset lapset pitää houkutella mukaan vapaaehtoisesti. Pakko ja syyllistäminen eivät auta, mutta voisihan olla kutsukerhoja. Koulusta soitettaisiin kotiin ja suositeltaisiin lapselle kerhoa."
Jakobssonilla on heittää kerhojen lisäksi muitakin konsteja. Malliesimerkkikunta Heinolassa kouluissa on aamupäivisin puolen tunnin liikuntavälitunti. Lisäksi oppilaat voivat organisoida välituntiliikuntaa, kouluissa voi olla kaikkien saatavilla liikuntavälinekaappeja. Jossain kouluissa liikuntatunteja on jopa viisi viikossa.
"Tähän vielä liikuntakerhotunti päälle, niin päivän tavoite alkaa olla kasassa", hän huomauttaa.
Lähimetsään
kuntosalin sijaan
Jakobsson muistuttaa perusliikunnan tärkeydestä. Arkipäivän valinnoilla - kävelemällä, pyöräilemällä, kiipeämällä portaita - luodaan perusta jaksamiselle. Kuntosalijäsenyyttä ei välttämättä tarvita, eikä koulun naapuriin urheilukenttää telineineen. Luontoliikuntapaikaksi riittää läntti metsääkin.
Lapset ja nuoret ovat vieraantumassa luonnosta, Jakobsson huomauttaa.
"Ajan ilmiö on sekin, että eurooppalaisten trendien mukana tulee kaikenlaisia sisäliikuntapuistoja", Jakobsson sanoo.
"Minä sanon aina tässä kohtaa, että pihaleikit kunniaan. Liikunta voi olla samalla koko perheen yhdessäoloa."
Puolustusvoimat huolissaan
Lasten ja nuorten kunto ei ole helpoin tutkimusaihe, Jakobsson huomauttaa.
Ensimmäinen todellinen mittari tulee vastaan armeijassa, ja totuus on karu.
"Maanpuolustus on herättänyt monet muutkin tahot. Sinne tulevista nuorista miehistä osa pitäisi laittaa kuntoutukseen. Työelämästä tuleva tieto kertoo, etteivät ihmiset ole enää nelikymppisinä työkykyisiä. Olemassa on jo pientä pelkoa siitä, ovatko tämän päivän lapset työkykyisiä edes kaksikymppisinä."