Koulut ovat ylireagoineet opetushallituksen rahankeräyssääntöihin.
Tätä mieltä on Suomen Teatteriliiton toimitusjohtaja Matti A. Holopainen.
Kun koululaiset eivät enää lähde porukalla teatteriin, putosivat lastenteatterien kävijämäärät viime vuonna selkeästi. Myös tiedekeskus Heurekassa Vantaalla ja Oulun Tietomaassa tulkitaan kävijälukujen laskemisen osittain johtuvan opetusministeriön kannanotosta.
Ylireagointi tarkoittaa sitä, että opetusministeriön kouluille lähettämiä ohjeita on tulkittu niin, ettei vanhemmilta voi enää ollenkaan kerätä rahaa lasten kulttuuriin, liikuntaan tai muihin retkiin.
"Poliittisesti korrekti asia kääntyi päälaelleen. Lähdettiin ajamaan tasa-arvoa ja päädyttiin paljon epätasa-arvoisempaan tilanteeseen", Holopainen arvioi.
Retket ja riennot jäädytettiin
Rahankeräyksen hämminki alkoi espoolaisäidin Uudenmaan lääninhallitukselle tekemästä valituksesta, joka koski hänen lapsensa osallistumista maksulliseen laskettelukouluun.
Etelä-Suomen lääninhallituksen kantelusta tekemä päätös samoin kuin opetusministeri Antti Kalliomäki (sd.) eduskunnassa viime maaliskuussa antama vastaus selvittivät perusopetuksen maksuttomuuden lainsäädännöllistä perustaa.
Kalliomäen vastaus sisälsi lisäksi kouluissa tapahtuvaa rahankeruusta koskevan linjauksen. Opetusministeriö kehotti sen jälkeen kouluja välttämään rahojen pyytämistä vanhemmilta.
Tämä kaikki sai luokat vähentämään retkiä ja kulttuuririentoja.
"Haettiin hyvää, mutta ei ymmärretty kokonaisuutta, mihin se johtaa. Ja sitten tuli töppäys," Matti A. Holopainen kiteyttää.
Tilanne on edelleen hämmentynyt, vaikka opetushallitus lähetti huhtikuussa tarkennetut ohjeet.
Talkoohengen ei
soisi katoavan
Teatteriliiton toimitusjohtaja arvelee, että ohjeiden tulkinnanvaraisuus on ehdyttänyt ja tyrehdyttänyt koulujen kulttuuritoimintaa.
"Vähimmässä tapauksessa viesti on ollut huono, ja myöskin opetusministeriön tulkinta siitä on ollut huono."
"Opettajien pitäisi olla aktiivisia eikä pelätä", Holopainen neuvoo. "On hirveän surkeata, jos vanha suomalainen talkoohenki tämmöisten takia katoaa."
"Minulle on tullut pikkuisen sellainen kuva, että jotkut koulujen hallinnosta vastaavat ovat nähneet tässä tekosyyn olla panematta aikaansa ja vaivaansa hankalaan retkitoimintaan. Se on sitten lopetettu ajatuksella, että päästiinpähän tuostakin vaivasta. Jotain tämmöistä tässä ihan selvästi näkyy", Matti A. Holopainen toteaa.
Ratkaisuksi luokan yhteinen potti?
Keräyksillä järjestetty koulujen kulttuuritoiminta on Holopaisen mukaan itse asiassa paikannut lasten eriarvoisuutta.
Silloin lasten taide-elämykset eivät ole olleet vain vanhempien aktiivisuudesta ja harrastuneisuudesta kiinni.
"Ne vanhemmat, joilla on varaa, aikaa ja myöskin viisautta, vievät ja menevät lastensa kanssa teatteriin. Se on taatusti epätasa-arvoisempi tilanne kuin se, että koulut vaikka vapaaehtoisesti kerätyillä tukirahoilla pystyisivät kuljettamaan kaikki oppilaansa teatteriin tai johonkin muuhun kulttuuritapahtumaan."
Mikä siis ratkaisuksi? Luokille yhteinen potti, josta maksetaan retkien ja rientojen kustannukset kaikille - niillekin, jotka eivät ole talkoisiin osallistuneet?
"Olen ihan vakavasti sitä mieltä, että Suomessa pitäisi oppilaalla olla subjektiivinen oikeus nähdä tietty määrä elävää taidetta: konsertti- ja teatteriesityksiä. Teatterin kohdalla minimi olisi yksi ohjattu teatterissa käynti kullakin asteella päivähoidosta ammattikouluun", Holopainen ehdottaa.
"Tämä on yksi ratkaisu, ja se ei ole missään tapauksessa suomalaisen yhteiskunnan voimavarojen yli."