Suomen on toistaiseksi viisasta valita itse operaatiot, joihin se menee Naton nopean toiminnan joukoissa. Valmiuspäivystys saa odottaa. Keskusta ja kokoomus hätäilevät suotta seuraavaa askelta.
Naton nopean toiminnan joukkoihin (NRF) osallistuminen on pitkään rauhankumppanuustyötä tehneelle Suomelle luonteva askel. Hallituksen ja presidentin viime perjantaina hyväksymä varovainen kompromissi sai tukea myös suurimmalta oppositiopuolueelta SDP:ltä eduskunnassa tiistaina, mutta suuren salin keskustelussa hämmensi asiasta hallitusrintaman sisällä käytetyt puheenvuorot.
Erityisesti kokoomus tuntui olevan tyytymätön kompromissiin, mutta myös keskustalle näytti jääneen jotain hampaankoloon. Se on erikoista, kun muste on hädin tuskin kuivunut hallituksen avainministerien ja presidentin yhdessä tekemästä päätöksestä. Tässä vaiheessa kannattaa olla varovainen eikä rynnätä suin päin kohti mahdollisia ikävyyksiä. Päätös Suomen pysyttäytymisestä NRF:n valmiuspäivystyksen ulkopuolella on viisas.
Suomen osallistuminen YK:n rauhanturvatehtäviin on usein kompastunut resurssipulaan. Suomen olisi melko raskasta olla osaltaan pitämässä yllä 8 000 sotilaan valmiusryhmää puolenkin vuoden ajan, vaikka jakso osuukin yhden maan kohdalle harvakseltaan. Päivystysvuorossa oleva joukko lähtee mahdollisen kriisin taltuttajaksi ensimmäisenä ja sitä täydennetään tarpeen mukaan muiden Nato-maiden yksiköillä.
Suomella on ollut tapana valita ne kriisinhallintatehtävät, joihin se osallistuu. Valmius lähteä ennalta arvaamattomiin tehtäviin vaatisi ilmeisesti nykyistä enemmän myös ammattisotilaita.
Suomen on hyvä hankkia NRF-toiminnassa tarjolla olevaa tietoa. Vaikka päivystysvuoroihin ei ryhdytäkään, Suomella on mahdollisuus täydentävään toimintaan mukaan mennessään osallistua NRF:n harjoituksiin ja muuhun koulutukseen sekä valintansa mukaan tukitehtäviin NRF:n operaatioissa.
Kun suomalaiset itse kutsuvat mielellään maataan rauhanturvaamisen suurvallaksi, miksipä ei hankittaisi alalta mahdollisimman paljon lisätietoa. NRF-joukoille kaavaillaan samantapaisia kriisinhallintatehtäviä kuin EU:n taistelujoukoillekin, joten Suomi saa sitä kautta unionin jäsenmaallekin tarpeellista osaamista.
NRF-päätös ei vie Suomea sotilasliittoon, kuten monissa eduskunnan puheenvuoroissa muistutettiin. Etenkin vasemmistoliiton edustajien näytti olevan vaikea ymmärtää sitä. He ovat kovin allergisia kaikelle, mikä liittyy Natoon. Muut puolueet hyväksyvät yhteistyön rauhan ja vakauden varmistamiseksi sellaisen järjestön kanssa, johon kuuluu demokraattisesti hallittuja maita.
Ulkoministeri Ilkka Kanerva sanoi tosin toivovansa, että vasemmistoliitto asettuu vielä tukemaan hallituksen esitystä. Se lienee turha toivo. Vasemmistoliitto taitaa olla tässä asiassa tinkimätön.
Kokoomuksen ja keskustan äänenpainot viittaavat siihen, että kahdella johtavalla hallituspuolueella on halua ottaa pitemmälle menevä askel. Päivystysjoukkoihin meno ei taida kuitenkaan onnistua niin kauan kuin perustuslaki määrää hallituksen ja presidentin johtamaan yhteistoiminnassa ulkopolitiikkaa. Presidentti Tarja Halonen tuskin antaa periksi kovin helposti nyt sovitusta linjasta, ja hänen kautensa jatkuu vuoteen 2012.
Mitään kiirettä ei ole. Suomen kannattaa hankkia kokemuksia nyt tehdystä päätöksestä ja sen seurauksista kaikessa rauhassa. Jos osoittautuu, että päätös oli virhe ja että päivystykseen on järkevää osallistua, Suomi voi tarkistaa kantaansa.